Kuusamon helteisemmistä keleistä matka jatkui Kilpisjärvelle (ja ensimmäisenä iltana majoituspaikkaa etsiessä aina Norjan raja-asemalle saakka. Osaan näköjään lukea karttaa) ja huomattavasti viileämpään ilmanalaan, nyt ne rinkkaan pakatut villahousut tuli ihan tarpeeseen. Tämä päivä on mennyt lähinnä sisätiloissa, katsellen ikkunasta keikkialla roikkuvaa harmautta. Tuntuu kun värit olisi otettu pois maailmasta. Tosin eilen kierrellessä tuolla korkeammalla Saanan rinteillä oli jo ihan syksyinen fiilis, lehdet punersi ja ilmassa oli tiettyä kirpeyttä auringonpaisteesta huolimatta. Elokuu, pakko se on uskoa, vaikka kaiken tämän keskellä onkin ollut sellainen tunne, ettei kesä ole ehtinyt vielä edes alkaa.
Asustan tällä kertaa vähän kauempana varsinaiselta asemalta (siksi se "oho, olen Norjassa"-episodi..) ja nettiyhteys tökkii - aina, kun tiellä kulkee rekka, niin mulla katkeaa yhteydet. Muuten järjestely on kaikessa rauhallisuudessaan erinomainen. Ruokaa saadakseen tosin pitää kävellä reilu kilometri asemalle, mutta tuleepahan vähän liikuttua; ja jos oikein laiskottaa, niin on tässä oma keittiö käytössä. Tällä reissulla vaihtui puolimatkassa vuokra-autokin kokoluokkaa isompaan ja näillä teillä kätevämpään peliin, joten ei tarvitse enää pelätä jumiutuvansa jokaiseen pieneen mäkeen.
Töiden suhteen ollaan voiton puolella jo ja muutenkin tämän kesän kenttäkausi on ollut omalle kohdalleni parempi kun edellinen, vaikka Abisko olikin paikkana ja kokemuksena ihan järjettömän mahtava. Nyt mennään enemmän rutiinilla eikä enää tarvitse stressata ihan jokaisesta pikkuseikasta (eli kaikkea ei tarvitse enää tehdä sen kuuluisan yrityksen ja erehdyksen kautta), mikä antaa hieman enemmän mahdollisuuksia paikoista nauttimiseen. Enkä ole ainoa, turisteja on ihan älyttömästi liikkeellä edelleen. Retkeilykeskus ja kalottireitti on käytännössä ihan tien toisella puolella ja välillä tuntuu, että autoja pukkaa ohi siihen tahtiin, ettei meinaa päästä ylittämään tietä.
Suomi, Ruotsi ja Norja samassa kuvassa.
Ja varsinainen päivän muotibloggari.
Tuli myös tajuttua, että olen pakannut kyllä kunnon setin kenttäkäyttöön soveltuvia, enemmän tai vähemmän hienhajuisiksi pinttyneitä ja ei enää niin ehjiäkään kamppeita mukaan, mutta en tiedä onko miulla yhtään siistimpää vaatekertaa. Hyvin ajateltu, viikon verran pitäisi kuitenkin hengailla ihan yliopistolla ja Kuopio-cityssä ennen kun pääsen taas kotosalle. No, ehkä tutkijoita pidetään lähtökohtaisesti sen verran outoina ja boheemeina semihippeinä, että ihmiset ohittaa asian lähinnä olankohautuksella. Miltei työsuhde-etuna pidettävä asia. Voin näyttää pulsulta koska vaan ja kuitata asian sillä, että olen jatko-opiskelija. Niitä ihmeellisiä yliopistotyyppejä ja vieläpä biologian puolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti