DIY viikonloppuprojekti, osa 1

Olen kaipaillut huoneeseeni säilytystilaa lisää ja perjantaisella IKEAn reissulla huomasin kohtuuhintaisen kolmilokeroisen lipaston myynnissä, oliskohan malli ollut Tarva tmv. Materiaali oli sen enempää käsittelemätöntä mäntyä, käytännössä ihan kunnon puuta. Sellaisenaan lipasto nyt oli vähän tylsä ja vaalea mänty värinä ei suoraan olisi huoneeseen passannut, mutta ajattelin riskeerata ja kokeilla pientä askartelua. Olen joskus ala-asteella petsannut ja mietin, että ehkä sitä voisi kokeilla. Jos menee pieleen, niin maalaan sitten päälle ihan tavallisella lakkamaalilla.  

Värisävy vähän heittää autotallin valoissa, mutta näyttää 

kuitenkin eron alkuperäisen ja käsitellyn puun välillä

Aluksi se perinteinen eli youtubesta opetusvideoita aiheesta "wooden furniture staining". Muutaman pätkän katsomisen jälkeen totesin, että ei näytä liian vaikealta, en usko suomi24:n keskustelupalstan petsausnillityksiin, joten tuumasta toimeen ja Starkiin tsekkaamaan väritarjontaa petsin suhteen. Etukäteen ajattelin, että keskitumma, mieluummin punertava tiikin tai pähkinän tapainen kun harmaaseen vivahtava ja lopulta päädyin valmistajan mallilevyjen perusteella tammeen. Ei siinä sitten muuta kun kamat autotalliin (puristelevyssäkin on muuten puolensa. Noi mäntyklapit nimittäin painoi aivan suatanasti) ja toimeen. Yllätyin itse asiassa, miten helppoa homma oli. Petsi levittyi harjatulle puupinnalle nätisti ihan pelkästään rätillä hieromalla ja kuivahti tunnissa. Koska en ollut riittoisuudesta ihan varma, niin päädyin vetämään vaan yhden kerroksen ja ajattelin myöhemmin vaan viimeistellä ulkopinnat joko huonekaluöljyllä tai vahalla. 

Tuttuun IKEA-tyyliin lipaston kasaaminen itsessään veikin sitten ihan kiitettävästi aikaa, mutta vaikuttaa sentään poikkeuksellisen jämäkältä. Joudun jonkin verran varmaan hienofiksaamaan taitekohtia, missä väriä on imeytynyt huonommin ja vetimet pitää käydä ostamassa erikseen, kun haluan "antiikkiset" messinkivetimet alkuperäisten puupalleromallien tilalle. Mutta ai vitsi olen tyytyväinen tässä vaiheessa tuohon pintaan ♥ 

"Impossible" is just incorrectly spelled "I'm possible"

Onnistuin todennäköisesti ylittämään itseni. Olen nimittäin kutonut sukkia viimeksi ala-asteella (ja niissä lopputulos muistutti ehkä pikemminkin jotain lapionlämmitintä kun villasukkaa, lisäksi en muista, tuliko niistä koskaan valmiita. Epäilen ettei, kässänmaikka todennäköisesti "unohti" asian kaikessa hiljaisuudessa ennen kun mun kädentaidottomuus ehti aiheuttaa sen enempää harmaita hiuksia), mutta helkkari, tänä aamuna nakersin vielä kärkikavennuksen kahvia ryystäessä ja ta-dah, siinä ne nyt ovat. Tosin toinen sukka ei ole minun tekemäni, vaan sain erinäisistä syistä jokin aika sitten tuon yhden valmiin sukan, langat ja puikoille toista sukkaa varten luodut silmukat. Naureskelin kyllä tuolloin mielessäni, että ei tule koskaan valmistumaan, mutta kun jokin puolivalmis asia alkaa tarpeeksi ärsyttämään, niin kummasti sitä saa aikaiseksi.. Fyi, mun neulomistaito siis rajautuu "oikein" -silmukoihin. Kässänmaikka kirosi jo ala-asteella, että teen nurjan silmukan päin helevettiä. En koskaan muuttanut tapaani (koska en oppinut sitä oikeanlaista koukerrusta, vaikka se noin kolmekymmentä kertaa kädestä pitäen näytettiin), mutta kai se meikäläisen nurjan yritelmäkin jotakuinkin asiansa ajaa. Veikkaan, että sain loppujen lopuksi tehdä neulomisharjoitukset omalla tavallani, koska olin totaalisen menetetty tapaus, eikä pikkukylän ala-asteella ollut enempää määrärahoja hankkia uusia sukkapuikkoja. Onnistuin nimittäin taivuttamaan useammankin tsipaleen hajalle - kudoskäsialani kun oli, sanotaan nyt edes jotakuinkin korrektisti, että tiukahkoa. 

Vaihdoin aika vikkelään puukässän (tai mikä lie tekninen työ olikaan) oppitunneille heti, kun se oli mahdollista. Se taisi olla loppujen lopuksi ihan hyvä valinta, sillä olen joutunut nakuttelemaan nauloja lukemattomia kertoja Allun hajotettua aitoja milloin mistäkin syystä, puhumattakaan maalaamisesta/pakkeloinnista/kittaamisesta/poraamisesta/muista pintaremontointiin liittyvistä pikkuaskareista. Neulominen taas.. no, se on jäänyt aika vähäiselle. Ja ompelukoneeseen nyt suhtaudun edelleen kuten 1800-luvun peruskansalainen suhtautuisi Lada Samaraan, eli paholaisen tekosilta näyttää, eikä pahemmin siis parane mennä koskemaan.. 

Jos metsään haluat mennä nyt..

... niin ainakin tänä vuonna on ollut kiitettävät määrät pakastimentäytettä tarjolla! Juoksulenkkikin piti jokin aika sitten keskeyttää, koska olisi ollut suoranainen rikos jättää polun varressa kasvaneet kantarellit ja mustatorvisienet poimimatta. En ole koskaan aiemmin löytänyt mustia torvisieniä itse, mutta nyt oli kyllä rykelmä madonlakkeja nätisti noukittavissa. Eikä sattunut tietysti mitään muovipussiakaan juomavyöhön mukaan, mutta ohut pitkähihainen pusero taipuu tunnetusti moneen, mm. mukavaksi pussukaksi parille sienilitralle (onneksi oli teeppari alla, ihan urheiluliiveissä kirmailuun Keskuspuistossa ei olisi välttämättä riittänyt pokkaa). Tuolloin lenkillä mukana olleen kaverin kanssa todettiin vaan, että tuli sen verran hyvä saalis puolitettunakin, että eiköhän lähdetä hikoilumeiningillä lenkille joku toinen kerta ja keskitytä tällä kertaa vaan lönköttelemään ja bongailemaan josko löytyisi vielä sieniä.. 

Mustikkaa ja vadelmaakin on pari rasiaa kerättynä, mutta tässä vaiheessa ongelmia tuottaa lähinnä pakastimen pienuus. Muutama keittojuurespussi ehkä joutaisi vielä pikaisesti tulla käytetyksi pois viemästä tilaa, mutta eipä niistä isoa apua ole. Hitsi, pitänee hankkia joku vanha arkkupakastin alakerran häkkivarastoon ens vuoden varalle. 

Ilmoittauduin muuten eilen pilateksen alkeiskurssille. Olen ihan vähän kauhuissani asiasta, mutta kun joogaa tai pilatesta aina suositellaan kehonhuolloksi juoksun ja ratsastuksen tasapainottamiseksi, niin kokeillaan sitten. Joogassa se "hengellinen" puoli tunnetusti ei ollut ihan minua varten, niin päädyin sitten valikoimaan tuon pilateksen. Joten sanokaa nyt pliis, ettei siihen kuulu mitään "juurrut yhdeksi maan kanssa, kuuntele laineiden liplatusta ja ime ravitsevaa vettä varpaidesi kautta, nyt olet puu" -juttua.. 

Keep calm and sail on

Sadepäivänä energiatasot on jotenkin ihan nollissa ja jopa hieman ahdistaa ajatus osallistumisesta tunnin kuluttua alkavalle kimppalenkille Keskuspuiston poluille. Tosin kunhan saan potkittua itseni liikkeelle, niin aina noilla lenkeillä on ollut kivaa, mutta se lähteminen.. Jotenkin tällainen loppukesän pieni tihkusade on kelinä kaikkein ankein, joskin juoksemista ajatellenhan tämä on oikeinkin hyvä (tosin polut on todennäköisesti aivan kuravelliä, eli joutuu tosissaan varomaan askeleitaan. Ja pesemään lenkkarit lenkin jälkeen, mutta väliäkös sillä). Äh, mieluummin vaan ottaisin kunnon rankkasateet nyt ja säästäisin nämä tihkut sinne lokakuulle. 

Sain kuitenkin aikaiseksi purkaa kaikki puhelimen muistiin kerääntyneet tiedostot koneelle, joten tässäpä muutama kuva tuolta mainitsemaltani reilun viikon takaiselta purjehdusreissulta. Silloin sattui kelit huomattavasti paremmin kohdilleen ja viikonlopun ainoa pieni sadekuuro osui lauantai-illalle, jolloin vene oli jo laiturissa. En muista, olenko aiemmin ollut vesillä Näsijärvellä (todennäköisesti olen joskus, mutta on päässyt autuaasti unohtumaan vuosien varrella. Vai onko se yhteydessä Ruoveteen suoraan? Kotimaan maantieto ei kuulu varsinaisesti mun bravuureihin, kuten varmaan huomaatte), sisävesistä tuolla Saimaalla ja Päijänteellä kylläkin. Kauniita maisemia riitti ja ainakin yöpaikka oli täysin uusi kokemus. 

Olisihan tuota pidempäänkin voinut viettää taas vesillä, vaan kun sattui vielä Blue Öyster Cultin keikka samalle viikonlopulle, niin sunnuntaina piti suunnata hyvissä ajoin takaisin kohti pk-seutua. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kuka buukkaa bändin esiintymään sunnuntai-illalle? Ihan huippuhyvä keikka, vaikka nyt paria lemppariani eivät soittaneetkaan, mutta olisi ollut kiva ehkä jatkaakin iltaa, eikä lähteä encoren jälkeen vesiselvänä ajelemaan saman tien takaisin kämpille nukkumaan. Juu ei, en ole alkoholiongelmainen wannabeforeveryoung, mutta kuitenkin yli kolmekymppinen, joka saa nykyään potkittua itsensä liikenteeseen enää niin harvoin, että mieluusti sen pari kertaa vuodessa nautiskelisi hyvästä keikasta pidemmänkin kaavan mukaan. 

Mun pitää alkaa pikku hiljaa etsiskelemään juoksusukkia ja valmistautumaan henkisesti lenkille (ha ha), joten eiköhän tämä ollut tältä erää tässä. 

Countryside cat

Vihdoinkin takaisin kotosalla, tuntuu kun viimeiset pari viikkoa olisin koko ajan ollut jossain. Nyt viimeiset neljä päivää Pohjanmaalla metsähommissa, sitä ennen Tampereella purjehtimassa, auttelemassa kirppispöydän kanssa.. sun muuta pientä. Pohjanmaan reissulle pikku karvakeräkin pääsi mukaan ja vaikka etukäteen vähän huolinkin, että mitenköhän mahtaa onnistua yli neljän tunnin automatkan kanssa, niin taisi tuo pikkukaveri nauttia reissusta eniten. En ole koskaan aiemmin törmännyt kissaan, joka kömpii omatoimisesti koppaan siinä vaiheessa, kun se otetaan esiin eteiseen ja joka nukkuu koko hiiskatin automatkan tyytyväisenä, kuorsaavana keränä. Isossa, vanhassa maalaistalossa liikuskelukin oli hurrjan jännää (patsi inhottavat keinutuolit, jotka aina pääsivät yllättämään kun niille hyppäsi). 

Hyvin kiinnostaviin asioihin kuului myös takassa loimottava elävä tuli. Joskus olisi kiva tietää, mitä kissan päässä liikkuu. Siellä se tuijotti iät ja ajat takan pesään, epämääräinen lasittunut ilme kuonolla. Ja yllätys yllätys, kun oli kotimatkan aika, niin takapenkiltä kuului vaimeaa protestointia alkumatkasta. Kaikesta päätellen herra sisällä-koko-elämänsä-viettäneellä-rotukissalla oli oikeinkin lokoisat oltavat vinttikamarissa venytellessä. Ja pääsi karvapallo vähän ulkoilemaankin yläkerran terassille, kun käytiin ostamassa mennessä matkan varrella olleesta Mustista ja Mirristä flexi ja valjaat. Oli tarkoitus ulkoiluttaa enemmänkin ja ihan kunnolla pihapiirissä, mutta iltaisin tuppasi taivaalta sen verran vettä, että ehkä valjaat + ulkoilu + vesisade olisi ollut ekalla kerralla vähän liian raju kombinaatio kun pelkät valjaatkin tuntuivat aiheuttavan pientä epäluuloisuutta.. mutta ehkä tässä pikku hiljaa voidaan harjoitella tuota ulkoilua. 

Niin joo, ja mitä mie sitten tein. Pienenä projektina oksin, karsin, sahailin ja raahasin lihasvoimin lumituhossa kaatuneita puita kasaan tulevaisuuden notskikäyttöä varten. Oli muuten rentouttavaa tehdä pitkästä aikaa ihan rehellistä ruumiillista työtä, vaikka ranne nyt jälkikäteen vähän oksasaksien runttaamisesta vihoitteleekin.

Home panther at work

Ihan vaan siksi, kun kyseltiin a) mun parvekekasvihuoneeni tilasta ja b) kissan kuulumisia. Eli viidakossa rehottaa, mutta eräs hyvinkin elinvoimainen pikkupantteri hoitelee mielellään harvennustöitä (tosin täysin ilman asianmukaisia lupia).

Ei, tomaatteja en saa kasvamaan. En tiedä, mitä teen väärin. Chilit, yrtit ja pensaspavut tekevät satoa minkä kerkiävät, mutta tomaatit aiheuttavat päänvaivaa. Mansikat jouduin heivaamaan hiiteen kun niissä oli jälleen kerran vihannespunkkeja. Tämä oli nyt jo kolmas kerta, mutta *kop kop* ainakin tällä kertaa onnistuin kiikuttamaan mansikat pois ennen kun noi vihulaiset ehtivät leviämään muualle. Huoh. 

And you want to know where the winds come from

Vaikka elokuu vielä kesäkuukaudeksi kai mielletäänkin, niin iltaisin pystyy jo aistimaan syksyn saapumisen. Auringonlasku on hieman eri värinen kun keskikesällä, heinät vähän tummempia kuin vielä viikko sitten, lintujen laulu ei enää ihan yhtä voimakasta. Päivisin paistaa aurinko ja vedet on lämpimiä, mutta illan tullessa jostain hiipii se pieni koleus ja kosteus, joka muistuttaa syksystä; putoilevista keltaisista lehdistä, muuttolinnuista, sateesta ja mutaisen maan tuoksusta. Minä siis pidän syksystä, mutta jotenkin se yllättää joka vuosi yhtä salakavalasti. Vähän kuten ensilumi yllättää autoilijat. Kerta toisensa jälkeen, vaikka luulisi taunoimmankin tyypin hiljalleen uskovan, että Suomen maantieteellisen sijainnin vuoksi se nyt vaan on niin, että lunta jossain vaiheessa tulee tupaan. Tai no, onhan meillä ilmaston lämpeneminen tai muutos, miten sen haluaakaan ottaa - mutta paikallisesti tarkasteltuna Suomi kuuluu siihen lääniin, jossa sateet tulevat näillä näkymin lähinnä lisääntymään, siis myös talviaikana. Sori. 

(Ehdin jo unohtaa, mistä mun alun perin piti kirjoittaa. No, väliäkös sillä..)

Olen saanut pakastinta täytettyä jo herukoilla ja vielä pitäisi etsiskellä, josko muutama litra mustikoita ja vaikka vadelmiakin löytyisi. Ei mun pakastimeen älyttömiä mahdu, mutta onneksi sentään jotain saa varastoitua. Täällä on muutamia herukkapensaita puistossa, joista olen keräillyt nyt jo useampana vuonna rasialliset. Meni kyllä Vantaalle muuttamisen jälkeen oikeastaan aika pitkään, ennen kun löysin uudet marjastus- ja sienestyspaikat, mutta nyt tämä homma alkaa hiljalleen toimia. Ja lähes kaikki marja-apajat on vieläpä pyöräilymatkan päässä. Alan olla ilmeisesti totaalisen mummoutunut (tai muuttunut cityhipsteriksi), kun harrastukset tuntuu tässä vaiheessa olevan luokkaa marjastus, lukeminen ja on tuossa kutimella yhdet villasukatkin.. no, kunhan tulee viileämpää, niin sitten pystyy taas juoksemaan enemmän ja ratsastusreissuilla voi tehdä muutakin kun kävellä helteessä paarmansyötteinä.

Jees, ihana elokuu ♥

  

2x Radon Scart ulkoilemassa