Puolivälin pysähdyspaikka
Viimeinen päivä ennen ajoa Kuopioon, työt on tehty ja nyt on enää tavaroiden pakkaaminen edessä. Toissapäivänä tuli kiivettyä Saanan huipulle -jes, nyt se on nähty ja tehty- ja maisemat oli varsin muikeat, ehdottomasti kannatti kiroilla ne muutamat sadat (?) portaat. Koko päivän oli ollut vähän siinä ja siinä, alkaako sataa, mutta joskus kahdeksan tienoilla keli selkeni ja Saana tuli sitten vähän ex tempore mukaan suunnitelmiin. Tosin olen kyllä aina täällä ollessani vähän katsellut sinne suunnille, joten viimeistään viimeisellä reissulla se olisi pitänyt käydä kokemassa.
...matka jatkuu yhä ylöspäin.
Alkumatkan pystyy kulkemaan joko luontopolkua Retkulta tai kalottireittiä aina portaiden juurelle saakka. Portaat taas.. no, niitä on paljon. Ja portaiden jälkeen matka jatkuu vielä kivistä polkua kilometrin-pari. Koko ajan kuvitteli, että tuossa se huippu nököttää, mutta ei, aina aukeni lisää nousua kun yhden harjanteen sai selvitettyä. Tykkään tunnetusti muutenkin tuosta portaiden ramppaamisesta, niin pariin kertaan tuli kyllä manattua noita oudonmittaisia ja joko liian korkeita tai matalia askelmia. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun itse piiputti jossain polun laidalla kaikkensa antaneena ryömimistahtia muutaman sata metriä edettyään ja alhaalta tuli joku juosten ohi hirveää kyytiä. Mie juoksen ehkä jossain mielenhäiriössä alamäkeen sellaista tahtia ja täällä kunnon himourheilijat hilpasee sitten iltalenkiksi Saanan huipulle ja takaisin. Masentavaa jotenkin.
Väripilkahduksia kivikon keskellä
Vihdoinkin! Ensimmäisiä näkymiä huipulta, pilvet jää jo alapuolelle
Matka huipulle kesti puolisentoista tuntia, nopeamminkin olisi varmasti päässyt, mutta ideana oli nautiskeleminen, ei nopeusennätyksen rikkominen. Ei ole muuten ihan yksi tai kaksi ihmistä, jotka ovat sanoneet Saanan huipun olevan aina pilvessä, mutta nyt kävi tuuri ja näkyvyyttä riitti joka suuntaan. Ja juu, kiipeäisin uudelleen ja varmaan kapuankin vielä viimeisellä reissulla, ainakin jos ruska-aika ehtisi siihen mennessä alkaa. Vettä tosin voisin varata mukaan enemmän kun yhden säälittävän puolen litran pullollisen.
Tältä se sitten lopulta näytti
Tänään tuli vielä käytyä Norjassa, joskin tahattomasti. Nauratti kävellä lopulta takaisin tietä pitkin tulliaseman ohi, siinä oli kunnon "reitiltä harhautunut turisti" -fiilis. Näkemättä jää tältä erää vielä ainakin Mallan kansallispuisto, Saivaara, kolmen valtakunnan rajapiste ja ehkäpä jonain päivänä suuntaan rinkan kanssa vielä Haltillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti