Takana noin 1200 kilometriä totaalista hajoilemista tieliikennekäyttäytymiseen. Ensin pk-seudulla lähdön ajoittaminen ruuhka-aikaan niin, että normaalisti puolessa tunnissa hoidettu siirtymä moottoritien väljemmille osuuksille vei puolet kauemmin, koska normaalin ruuhkan lisäksi hommaa hidastaa auto tien laidassa. Mikä ihme siinä on, että siinä kohdalla on hidastettava ja suunnilleen napaistava kuva (ooh, näin auton, jonka matka oli katkennut syystä X. Todennäköisesti syy on vielä niinkin mielenkiintoinen kun kuskin tupakkatauko. Argh), kertokaa nyt tyhmälle? Ja kun jono alkaa hidastelemaan yhdessä kohtaa, niin liikenne tökkii viiden kilometrin matkalla. Helekkarin urpot.
Kun pääsee vauhtiin, niin seuraava kiroamisen arvoinen asia on ihmisten käyttäytyminen rampilta motarille liittymisessä. On se vaikeaa. Ihmiset jakautuu selkeästi kolmeen ryhmään. On ylivarovaiset hinaajat, jotka köröttelevät liittymään kolmeakymppiä, pysähtyvät ja vilkuilevat moneen kertaan, jos sinne vaikka uskaltaisi tulla liikenteen sekaan. Lopulta tehdään itsemurhayritys tunkea johonkin rakoseen ja yrittää kiihdyttää se nuhapumppu nollasta sataan epätodennäköisessä ajassa, tuloksena totaaliepäonnistuminen ja takanatulijat sitten jarruttelee. Tai vaihtaa pikavauhdilla kaistaa vasemmalle, jotta eivät pamauta hidastelijan takaloosterista sisään. Seuraava vaihtoehto on "minulla on iso auto ja ei kiinnosta v-tuakaan kenellä on etuajo-oikeus täällä". Eli täysiä vaan rampilta jonkun kylkeen. Onneksi itsellä on tällä hetkellä vielä isompi laiva alla, joten näiden tapausten kohtaamismäärä on pudonnut huomattavasti. Sitten on toki ne asialliset, joita onneksi on enemmistö.
Hieman samaa sarjaa on "mikä ihmeen varoituskolmio" -tyypit (jätän tällä kertaa mainitsematta vilkun merkityksen vähättelijät. ¤&¤%# onko se niin vaikea näyttää, mihin ollaan menossa? Ja vaikka tiellä ei olisikaan sillä hetkellä muita autoilijoita, myös pyöräilijät ja jalankulkijat saattavat olla kiinnostuneita autollisen tapauksen reittiaikeista). Mutta takaisin: risteys kun risteys, niin sieltä tullaan eteen ja taas muut testailee jarrujen toimintaa. Sisältää myös tapaukset, jotka tulee periaatteessa ihan ok saumaan, mutta se kiihdyttäminen normaaliin matkanopeuteen vie kaaaaauan. Niin kauan, että takanaolijalla kiehuu jarrutellessa. Nämä tapaukset hidastaa muuten yllättävän paljon matkantekoa silloin, kun kyseessä on kauppareissua pidempi ajomatka.. Olen kohtalaisen pitkäpinnainen jopa liikenteessä, mietin vaan hiljaa mielessäni sitä mistä muropaketista nämä ovat ajokorttinsa löytäneet. Tosin loppumatkasta kun käämit on palaneet jo muutaman sata kertaa saatan vilkutella valoja ja härskeimmille tapauksille huudatan torveakin.
..se nopeusrajoituksen mukaan ajaminenkin riittäisi..
Topkolmoseen kuuluu myös truufillaristit, nuo teiden sammakkopukuiset sankarit, jotka katsovat oikeudekseen pyöräillä rinta rinnan vieden koko kaistanleveyden, tai kuten eilen tuli todettua, koko helkkarin tien. Kyseessä lipuista päätellen italialainen kolmikko, jotka pyöräilivät tosiaan koko tien leveydeltä, mutkaisessa ja mäkisessä kohdassa, iloisenkeltaisen keskiviivan rajatessa kaistoja molemmin puolin. Satasen alueella. Ja mitä tehdään, kun tulee auto taakse? Ei mitään. Mitä tehdään, kun auto painaa torvea? Siirrytään vähän lähemmäs toisiaan, niin että viedään enää yksi kaista. Kiva. Ajattelitte sitten, että ohitan teidät tässä mäkien keskellä noin niinkun keltasen viivan ylittäen ja oman henkeni vaarantaen. Just. Kävi mielessä, että pitäisikö pysäyttää kyseinen porukka ihan heidän oman turvallisuutensa vuoksi ja mainita asiasta, mutta jos noin kovasti hinkuu darwinpalkinnon saajaksi, niin ei taida maksaa miulta vaivaa. Jos ette ole Ranskan ympäriajossa, niin noudattakaa liikennesääntöjä. Pliis.
Ehdoton suosikkini on turistit. Varsinkin pohjoisessa, jossa tieliikennettä on vähemmän, eli jokainen kuski on vähintäänkin Teuvo, maanteiden kuningas ja ilmeisesti kuvittelee omistavansa sen maapläntin, jolla sillä hetkellä sattuu köröttelemään. Tosin Teukkaan verrattuna turistit haluavat nauttia maisemista, eivät suinkaan testata paljonko autosta lähtee. Kiva sinällään. Ei kiva siinä vaiheessa, kun nämä iskevät varoittamatta jarrut pohjaan keskelle tietä, hyppäävät ulos autosta ja alkavat napsia valokuvia maisemista, poroista, tien viereen jääneestä roskapussista. Parhaassa tapauksessa auto jätetään siihen keskelle tietä ajovalot päällä seisomaan ja lähdetään jonnekin joenrantaan ottamaan turistikuvia. Varsin legendaarinen oli myös eilen näkemäni tapaus, jossa pakettiauto oli kyllä parkkeerattu tien sivuun P-paikalle, mutta unohdettu, että pakun perässä oli ylimittainen peräkärry, joka oli sitten jäänyt (hupsista) tielle sulkien molemmat kaistat. Kuski havahtui siinä vaiheessa eväidensä syömisestä, kun tielle oli molempiin suuntiin pysähtynyt autoja peräkärryn blokkaamaan kohtaan. Olisi omalle kohdalleni syntynyt vaaratilanne, ellei toisella kaistalla vastassa seisova olisi napauttanut hätävilkkuja päälle. Kiitos hänelle. Se harmaa peräkärrynlaita kun ei hirveästi pienessä tihkusateessa erottunut tiestä.
Eikä siinä vielä kaikki, mutta jääköön toiseen kertaan.
paikallista lisäjännitystä ajamiseen
Mutta Kilpiksellä ollaan ja lähden tästä postille noutamaan lähetystä, kaikesta huolimatta mukavaa torstaita.
Ensimmäisen kuvan kuvalähde mobilemag.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti