All good things come to an end..?

Jepjep. 

Viimeistä päivää viedään Kilpisjärvellä, tiedä sitten, palaanko tännekään koskaan takaisin (toivottavasti ainakin joskus vaeltamaan ihan huvikseni). Tavallaan hieman haikeaa lopetella täällä kenttäkautta, tähän ehti tottua ihan liikaa. Kuten myös tietynlaiseen pohjoisen rentoon elämänmenoon. Olen varmaan ollut joku poropaimen tai lammaspaimen edellisessä elämässä, odotteluaikoina ajan saa kulumaan kätevästi istuskelemalla jonkun kiven nokassa katsellen alempana laiduntavia poroja. Tosin alkukesän ihastuneet "ooh, poroja, pysähdynpä ja kaivanpa kameran esiin" -hetket alkaa hiljalleen varsinkin auton ratissa ollessa olla muuttuneet enemmän muotoon "-tun pälliääliöt väistäkää nyt siitä jonnekin pusikkoon justnytheti" -sadatteluun. Muutamat sadat porokohtaamiset muuttaa kummasti mieltä. 

Yhdistetty työmatka ja lenkkipolku

Eniten tietysti jää kaipaamaan maisemia (ja okei, muutamia ihmisiä, joihin täällä ehti tutustua), vitsi mitkä lenkkeilyreitit. Olen hyppinyt noilla poluilla kun hirvi ja pitkästä aikaa taas nauttinut ihan täysillä juoksemisesta, leppoisampi aikataulu töiden suhteen on mahdollistanut vähän pidemmätkin lenkit. Kiva huomata tuijottavansa lenkkitossujaan aamulla sellainen rakastava hullunkiilto silmissä ja aamiaisella hyvä kun pysyy trikoissaan - kyllä, kauhistutan kanssaeläjiäni käymällä vetämässä aamupuurot nassuun lenkkikamat päällä - kun mieli tekee vaan lähteä huitelemaan (ennen kun alatte syyttää meikäläistä ihmisoikeusrikkomuksista niin pesen kyllä kamppeet aina lenkin jälkeen. Visuaalisista vaurioista en suostu ottamaan ainakaan täyttä vastuuta). Alan myös kallistua sen kannalle, että noi Speedcrossit on parhaat lenkkitossut, mitkä olen koskaan omistanut.. Ei ehkä asfaltille, mutta täällä pystyn ihan huoletta juoksemaan liukkaammillakin polunpätkillä ilman pelkoa liukastelemisesta. Ja ehheh, ensi viikon ehdin vielä hölkkäämään Kuusamossa, sitten voikin harkita paluuta sohvaperunaksi. 

Yritin kuvata alkavaa ruskaa, mutta näyttääkö tämä

nyt siltä, häh..?

Pari postikorttia pitäisi vielä käydä postittamassa ja sitten olisi enää rinkan pakkaaminen valmiiksi huomiselle. Jälkimmäisessä voi mennä jokunen tunti, sillä olen käsittämättömän taitava räjäyttämään rinkallisen tavaraa huoneeseen totaaliseksi kaaokseksi ja tätä katsellessa en oikeasti ymmärrä, miten on edes teoriassa mahdollista saada kaikki mahtumaan takaisin rinkan mainostekstissä mainittuun 65 litran vetoisuuteen (johtopäätös: tarvitsen isomman rinkan).