Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat

Miun kenttäkausi loppui virallisesti eilen kello 18 reikäleipä Suomen aikaa kun sain rahdattua tavarat pois kentältä ja jemmattua näytteet jääkaappiin. Se oli siinä. Illalla tuli vähän oleskelutilassa istuskellessa puhetta sitten, että olisi kiva käydä vielä kurkkimassa maisemia ja sain muutaman muunkin innostumaan patikkaretkiajatuksesta, joten tänään aamiaisen jälkeen pakattiin kolmen tytön porukalla eväät ja kahvit reppuihin ja lähdettiin katselemaan maisemia. Ei hassumpi tapa viettää päivää :)

Jostain syystä en saa kuvia ulos muistikortilta, joten vähän nihkeäksi jää tämä visuaalinen anti. Melko loppukesäiset fiilikset oli vielä tänään, ruska-aika ei ihan vielä ole ehtinyt alkaa - varmaan parin viikon päästä näkyvissä olisi melkoista loistetta. Hyttyset on joka tapauksessa jo hävinnyt, joten koko kierrosta ajatellen yksi mahtavimpia vaellusajankohtia on nyt parhaillaan menossa.

Huomaan kyllä sisäistäneeni turhan hyvin tän "tosimies/-nainen ei venyttele" -asenteen, mikä alkaa hiljalleen kostautua kaiken autossaistumisen, patikoinnin ja retkivuoteilla nukkumisen vuoksi. Aamulla on mielenkiintoista kammeta itsensä ulos sängystä, kun ensimmäiseksi saa kasata selkärankansa nikama kerrallaan, sen jälkeen naksauttaa polvet ja hartiat jotakuinkin normaaliin asentoon ja lopuksi ihan kirjaimellisesti vääntää niskansa puoliväkisin paikoilleen. Pelkkä ajatuskin tarpeeksi kovakouraisesta urheiluhierojasta ja perusteellisesta niska-hartiahieronnasta tuntuu melko taivaalliselta. Voisin kuvitella olotilan olevan sen jälkeen aika katujyrän alle jäänyt, mutta ihan oikeasti se on aika perseestä, että niskat jumiutuu yön aikana liikkumattomiksi. Ja niiden naksauttaminen paikoilleen tuntuu inhottavalta. Tässä vaiheessa venyttelykään ei tunnu enää pahemmin auttavan.

Tavaroiden pakkausurakka on vielä vähän vaiheessa ja joudun aamulla kipasemaan postin kautta, joten hieman ekstra-aikaa pitää laskeskella. Pakkaaminen on vaan syvältä, inhottaa laittaa likaiset sukat samaan rinkkaan niiden vähäisten puhtaiden vaatteiden kanssa. Se on se aloittaminen.. ei kai kamojen kasaamisessa loppujen lopuksi kovinkaan kauaa saa tuhrattua, mutta se on ärsyttävää (taas jotkut jedi mind trickit voisi olla käteviä, ajatuksen voimalla tavarat järjestykseen samalla kun dataan koneella. Pah, miksi elämä ei ole tieteiselokuvaa? Ensin tosiaan may the force be with me pakkausasiassa ja sitten teleporttaamalla Köpikseen. Ahh, ei enää ärsyttäviä lentokenttiä turvatarkastuksineen ja jonoineen. Mitkä mahdollisuudet siinä aukeaisikaan.. tosin Wikipedia saa tämänkin kuulostamaan ikävältä: "Yksi kaukosiirtämisen ajatusleikki on myös se, että ensin ihminen syväjäädytetään pikaisesti siten, että atomit lukkiutuvat paikoilleen. Tämän jälkeen jäinen paketti pilkotaan atomin kokoisiksi kappaleiksi, nämä atomit kaukosiirretään toiseen kammioon ja kootaan siellä uudelleen samaan järjestykseen. Tämän jälkeen jääpaketti sulatetaan ja atomit pääsevät taas liikkeelle, kuten myös oletettavasti ihminenkin.")

Että niin. Tähän on ehkä ihan hyvä lopettaa.