Yks kaunis päivä tuli taas käytettyä Suomen halki ajelemiseen, eli terkkuja vaihteeks Kuusamosta. Matka itsessään meni paremmin kun aikoihin, ajoreitti Kilpikseltä Muonioon ja sieltä Kittilä, Rovaniemi ja Posio vielä ennen kansallispuistoa on mukava ajettava, rauhallinen ja nopeasti vetävä samaan aikaan. Tällä kertaa en edes eksynyt Rovaniemeltä väärälle tielle, vaan arvauksella osuin oikealle väylälle, edistystä. Säästin jonkun tunnin silläkin. Itse asiassa olin jopa tarkastamassa reittiä aamulla ennen lähtöä ihan vanhasta kunnon perinteisestä paperikartasta, mutta annas olla, eihän sieltä hanskalokerosta mitään karttaa löytynyt. Joku kerpele nyysinyt hyvän kartan mukaansa vuokra-autosta.
Tiistain +24 astetta ja kuskin lakisääteinen tauko jossain matkan varrella.
Kelinmukainen pukeutuminen sisältää villasukat ja ohkaisen villapaidan
feat. kalsarit ja nuo surullisenkuuluisat vaelluskenkäni.
Perillä aloin purkamaan autoa tyytyväisenä ja naputtelen kännykän muistiin kirjoittamani ovikoodin lukijaan. Eihän se ovi mitään auennut. Kännykässä akku veteli taas viimeisiä henkosiaan ja asemalla ei tietysti ollut taas ketään, jolta olisi voinut kysyä. Just näin. Onneksi virtaa riitti sen verran, että sain soitettua kiinteistöhuoltoon ja odotettua sieltä vastasoiton heidän tarkastettuaan pikaisesti meikäläisen henkilöllisyyden. Sisälle aulaan päästessä luuri sitten pimeni, eli kaipa tuosta voi jo sanoa, että ajoitus osui justiinsa nappiin. Tarinan opetus: ovikoodit voi vanheta. Ja sähköposti kannattaa vilkaista läpi joskus viikonloppuisinkin ainakin jos on hilaamassa fyysistä olemustaan vieraampaan paikkaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti