Suomessa ollaan, nyt on reissut reissattu hetkeksi (tosin matkatoimiston sivu on kyllä välilehdissä auki) ja hiljalleen yritän päästä kiinni normaaliin arkeen. Muutamat päivät Köpiksessä sujahti huomaamatta ohi toimistolla istuen ja kampuksella muutenkin roikkuen - uudet opiskelijat oli juuri saapuneet ja paikalliseen malliinhan tämä tarkoitti pomppulinnoja, futispelejä, musiikkia, panimotuotteita ja yleistä hengailua ja tutustumista. Hyvin pystyi aina soluttautumaan joukkoon jos ilta kirjan kanssa ei oikein innostanut. Tosin suosin kyllä lähinnä tuota kirjavaihtoehtoa, alan olla niin vanha, että useamman viikon työreissut vaatii veronsa.
Kotiutumista seurannut rentouttava viikonloppu tarkoitti Stadin souduissa piipahtamista, kavereiden näkemistä keskustassa, fillarointia ympäriinsä syksyisissä maisemissa, ruuanvalmistusta ajan kanssa ja salikortin hankkimista - .nyt kun vielä pääsisin ratsastamaan, niin tilanne alkaisi olla hallinnassa.
Muutama kännykuva souduista kuitenkin, tosin jouduin lähtemään niin kiireellä bussipysäkille tuolloin, että unohdin tietysti varsinaisen kameran sohvalle. Ehdottoman mukava tapahtuma kaikkiaan ja kelikin suosi, en edes syväjäädyttänyt persiitäni tavalliseen tapaan siinä katsomon portailla istuskellessa.
Lauantainen kiertely keskustassa kavereita moikkaamassa taas antoi muistutuksen, miksen kovin usein vaivaudu Mannerheimintien lähistölle. Jessus. Olen ehkä maailman kärsimättömin ihminen pienten asioiden suhteen, mutta vihaan odottamista ja jonottamista. Vihaan. Syvästi. Se jatkuva väistely ja liikennevaloihin pysähtely sai kiehumaan pahemman kerran ja alan hiljalleen ymmärtää, miksi kaikki stadilaiset näyttää juoksevan koko ajan kun viitapirut. Pakkohan se on, puolen kilometrin matkaan menee 45 minuuttia kun kymmenen metrin välein saat pysähdellä joko liikennevalojen tai minkä lie asian X vuoksi. Jonottamisesta puheenollen, olen hiljalleen alkanut nauttia siitä, kun pääsen lentokentillä vähän väliä siihen erikoisturvatarkastukseen - sehän on varsinainen fast lane ja ainoana erona on se, että laukku tongitaan hieman tarkemmin.
Mutta. Takaisin töiden pariin ja sitten postille, tästä tuli nyt hieman venähtänyt lounastauko..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti