I can't think of another way, but I'm open to any good advice

Arvoin pitkään, raaskinko lähteä Horse Showhun, mutta oli taas sen verran arvokkaat liput, että meikäläisen erinäisistä syistä roikkuvien palkka-asioiden vuoksi päätin jäädä seurailemaan skaboja ihan vaan kotisohvalta Ylen tarjoilemien kahden luokan verran. Ehkä ens vuonna sitten paikan päälle. Positiivista kyllä, kommentaattorit ja studiossa olleet asiantuntijat olivat ihan tehtävänsä tasalla ja pitkästä aikaa urheilulähetyksen selostuksestakin sai jotain irti.

Pysytellään heposissa. Koska Allusta en pysty vielä kolmen vuoden jälkeenkään kirjoittamaan, niin otetaan käsittelyyn vuokrikseni, tuo kuvissa ajoittain vilahdellut kimo palleroinen :) Kuopiossahan loppuaikoina ratsastelin tuttujen hevosilla ja kehäkolmosen sisäpuolelle muutettuani kokeilin palata joksikin aikaa tuntiratsastajaksi käyden yhden vajaan kauden Peikillä ratsastamassa. Hienoja hevosia, mahtavat puitteet (tuli maalaistalleihin ja ulkokenttiin tottuneelle pieni kulttuurishokki ratsastaa lämmitetyssä maneesissa) ja hyvä opetus, mutta ei minusta tuntiratsastajaksi enää ollut. Pairon, Daisy ja varsinkin ihana Tikru - jota ei tosin enää tallin sivuilla mainita? - jäi kuitenkin mieleen ihan hyvässä hengessä. 

Vuokris löytyikin tämän jälkeen puolivahingossa ja aika nopeasti tunneillakäynnin lopettamisen jälkeen. Paikka oli lähellä, hevonen kuulosta sähköpostitse käytyjen keskustelujen perusteella kiinnostavalta ja muutenkin diili oli kaikin puolin hyvä. Kävin koeratsastamassa ja homma oli aika selvä jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, toinen käyntikerta sitten vielä vahvisti asian ja aloitin Sirpulan vuokraajana. Minä, joka olin vannoutunut isojen ruunien ja orien ystävä, päätin kokeilla onneani pikkuisen tamman kanssa. Kyllä, sukupuolten eroavaisuuksia on hyvin selkeästi havaittavissa myös hevosmaailmassa.. 

Laukannosto 

Hyvä tuuri jatkui sen suhteen, että ensimmäisen vuokraajakuukauteni aikana löydettiin valmentaja. jonka tunneille päästiin mukaan ja jonka opetustyyli sopi sekä hevosen omistajalle, mulle että mikä tärkeintä, nelijalkaiselle päähenkilölle. Veikkaan, että meillä olisi voinut olla paljon hankalampi taival, jos oltaisiin jouduttu opettelemaan kaikki kahdestaan. Vaikka mullakin oli lähtökohtasiesti jonkin verran kokemusta muistakin kun ratsastuskoulun läpiratsastetuista ja simppleistä hevosista, ja Allun pappavuosille saakka jatkunut riehaantumispukitteleminen oli toiminut varsin tehokkaana tasapainotreeninä, niin sanotaanko, että jouduin opettelemaan monta asiaa uusiksi. Ja nielemään lopunkin ylpeyteni viimeistään siinä vaiheessa, kun neiti yksinkertaisesti päätti kesken valmennuksen pudottaa meikäläisen pitkin pituuttani maistelemaan maneesin hiekkaa. En ole ikinä aikaisemmin ratsastanut hevosella, joka kykenee hyppimään tarvittaessa vaikka minuutin yhtäjaksoisesti tasajalkaa paikoillaan, niin että loikan ylimmässä vaiheessa tuntee hevosen hännän osuvan kypärään. En tiedä, miten se on fyysisesti mahdollista.

Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen vuokrikseni omistaja muutti maalle hevosten kanssa ja vaikka tallimatka vähän pitenikin, niin jatkoin kuitenkin vuokraamista. Toki säännölliset valmennuksissakäynnit loppui, mutta ratsastin (ja ratsastan) edelleen pari kertaa viikossa. Allun paikkaa ei pysty yksikään hevonen viemään, mutta kyllä tuo luonteikas pikkutamma on tarjonnut monta niin epätodellista hetkeä ja opettanut aivan uskomattoman paljon, että ehdottomasti täytyy mainita listauksessa yhtenä elämäni hevosista. Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun hevonen hetkittäin tanssii alla tai mitä on oikeasti koottu liike. Tosin on tullut opittua myös, mitä tarkoittaa "reagoida nanosekunnissa ja isosti". Ja ilmeisesti jokainen lipizza hallitsee capriolen ihan luonnostaan, eivätkä ne myöskään epäröi "vaaran" uhatessa esitellä kyseistä taitoaan.

Kuvat ensimmäistä lukuunottamatta Jennan ottamia