Yritän nyt sitten tulla vielä kipeäksikin näköjään.. ihan kun olisi nielaissut kaktuksen. Tapa se tämäkin on antaa stressin purkautua :( Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun saan flunssan heti, kun jotain isompaa on ohi. Valivali. Ainakin nyt on hyvä syy ottaa läppäri, luettavaa ja lämmintä juotavaa, joiden kanssa kömpiä peiton alle säälimään itseään. Ja ulkona kun olisi juuri nyt ne hienoimmat kelit..
Tosin v-mäistä oloa uhmaten kävin kuitenkin aamulla (mikä on tietysti suhteellinen käsite, kuten aikaan liittyvät nyt yleensäkin) napsimassa takapihalta muutaman kuvan. Pururadan lisäksi tässä lähellä on tosiaan urheilukenttä, josta löytyy se perinteinen futiskenttä sekä tenniskentät, pieni kuntoilupiste ja mystinen parkour-henkeen rakennettu alue, jossa on kiipeilykuutio. Olen aika fiiliksissä tuosta kuutiosta, vaikka ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa yritys sen valloittamisesta onkin päätynyt persiilleen kumirouhematon pintaan. Vielä mie sen selvitän. Minikokoisia negatiivisia seinäpätkiäkin tuossa on tarjolla, joten mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee päiviensä huviksi.. En ole näköjään päässyt kiipeilytelineviehätyksestäni tähän noin kolmenkymmeneen ikävuoteen mennessä. Tosin tykkäsin kyllä eniten niistä autonrengaskeinuista ja karuselleista. Ja jääkelkoista, voi kun sellaisen löytäisi vielä täältä jostain!
Eilen hehkuttamallani pururadalla oli taas rauhallisempaa. Ei siellä tunnu törmäävän kun oraviin ja talitiaisiin, eli voinen jatkossakin huoletta näyttää räjähtäneeltä ja pomppia jotain dorkannäköisiä kyykkyhyppyjä sydämeni kyllyydestä. Koiranulkoiluttajatkin tuntuvat suosivan mäkisen ryteikön sijaan muita polkuja. Arvostan, ja nyt ainakin alustavasti tuntuu siltä, että täällä on mahdollista saada sitä kaipaamaansa tietynlaista rauhaa ja kauniita maisemia. Muutin tosiaan juuri ja juuri kehäkolmosen sisäpuolelta miltei Helsingin rajalle, joten hieman nurinkurisesti päädyin tähän siirtymällä jopa lähemmäs sitä aina dissaamaani ihmissumppukeskittymää.
Pelto oli muuten taas jäässä ja näihin ensimmäisiin pakkasöihin on hieman vaikeaa suhtautua. Vastahan siitä on kuukausi, kun ratsastelin helteissä ja pitkään illalle jatkuvassa auringonpaisteessa.. Eilinen maastolenkki taas sujui tähtitaivaan alla ja orastavan yöpakkasen nipistellessä poskia ja sormenpäitä, vaikka olin kaivanut talviratsastushanskatkin jo käyttöön. Saattaa kyllä kertoa enemmän siitä, että voisi olla aika hankkia uudet hanskat eikä niinkään siitä, että keli olisi varsinaisesti ollut lähestymässä absoluuttista nollapistettä.
Mie lähden keittämään lisää kuumaa juotavaa. Vikasta kuvasta ja sen lainasta kiitos kuuluu vuokrikseni omistajalle.
Elokuun loppupuolta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti