Eilen aamusta pakkasin auton ja suuntasin Kilpisjärveltä kohti Kuusamoa, Kittilän ja Rovaniemen kautta (jälkimmäisessä tuli valittua väärä reittikin vielä, mutta onneksi hetken hiekkateitä köröttelemällä päädyin taas 81-tielle. Hyvä minä.) Oli hauska seurata, miten ja missä vaiheessa maisemat alkoi aina muuttua ja kuinka erilaiset ne onkaan tuolla ihan pohjoisessa verrattuna näille leveysasteille ja vielä itä-länsisuunnassa kuljettaessa. Ja ne hemmetin horot.. siis porot. Onhan ne alkuun ihan söpöjä, mutta kun joudut kiskomaan 20. äkkijarrutuksen viiden kilometrin matkalla sen takia, että taas muutama luomakunnan tyhmin seisoo keskellä tietä ilman aiettakaan väistää, niin alkaa hiljalleen ahdistamaan. Ainoa, mitä ne tuntuu välttelevän kuin ruttoa ja juoksevan karkuun minkä sorkista lähtee, on kamera. Niin että sillai.
Pysähdyin oikeastaan vain Kittilässä lounaalla ja Posiossa hakemassa eväitä + parit vessatauot ja sain kulutettua koko reissuun seitsemisen tuntia. Paljon nopeampaa kun kuvittelin. Ensi kerralla varaan silti parit CD:t mukaan, sillä noilla alueilla radiokanavien kuuluminen on vähän niin ja näin. Ainakin osaan tällä hetkellä ulkoa kaikki tämän hetken "kesäbiisit", sillä musiikkitarjonta tuntui rajoittuvan n. 20 kappaleeseen, oli kanava mikä hyvänsä. Ja ihan oikeasti, mie revin persiini jos kuulen vielä kerrankin sen "ettei ei niin, ei tän pitänyt mennä niin, aiemmin juoksin mä silmät kii, mut sit mä törmäsin enkeliin. Ou-nou!" Aaarrggghh. En tiennyt lopulta olisiko pitänyt itkeä vai nauraa vai ajaa suosiolla satasta sillankaiteeseen, kun joka hiiskatin kanava (tai siis ne kaksi, jotka suvaitsi kuulua) soitti samaa kappaletta yhtä aikaa ja olin kuullut saman jo toistakymmentä kertaa. Ei pahalla. Mutta liika on liikaa.
Kittilässä ihmispaljous hämmensi, siellä oli meneillään jotkin vuotuiset markkinat ja olisin ihan mieluusti jäänyt kiertelemään hetkeksi siihen tapahtuma-alueelle, jos olisin saanut auton parkkiin lähistölle. Ei onnistunut, joten tyydyin ajelemaan ryömintävauhtia ohi ja kurkkimaan ratin takaa, mitä siellä olisi ollut tarjolla. Hitsi. Tykkään kaikista toreista ja perinteisistä kylämarkkinoista, vähän jäi kaihertamaan kun jouduin skippaamaan nuo. Tosin siinä vaiheessa mulla ei ollut aavistustakaan, kuinka pitkä ajomatka edessä vielä oli, niin koetin pitää aika reipasta tahtia.
Kivitaipale 14.10.1944
Tällä alueella Lapin miehet
velvollisuuttaan noudattaen
taistelivat saksalaisia vastaan.
Yllätyin muuten siitä, miten paljon sotaan viittaavia asioita tuolla Lapissa on. Ei ollut ihan yksi tai kaksi muistomerkkiä, joita kävin vilkuilemassa ohikulkiessani. "Työpaikalle" kiivetessä kuljin pudonneen sota-aikaisen lentokoneen jäänteiden ohi ja sotien aikaisia teitä, poteroita ym. tuntui olevan vähän siellä täällä. Tuokin muistomerkki löytyi yhdeltä pysähdyspaikalta seuraamalla polkua muutaman kymmenen metriä.
Mun tarttee siirtyä nukkumaan, kävin tänään kuitenkin töiden jälkeen pyörähtämässä pienen maisemakierroksen ja jatkan siitä seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti