Kävin toissapäivänä töiden jälkeen kävelemässä luontokeskukselta lähtevän Könkään Keinon kamera mukana ja kannatti. Ihan mielettömän upeita maisemia ja kiva reitti, rauhassa kävellen ja vähän väliä kuvaamaan pysähtyen sain kulutettua parisen tuntia. Tosin kannettavana ei ollut kun kameralaukku ja vesipullo, eikä vaelluskenkien vaihtaminen lenkkareihin ainakaan hidastanut vauhtia. Mulla alkaa olla jalat aika hajalla vaelluskengillä kulkemisesta - ne on jees hitaasti hankalassa maastossa rinkka selässä kulkiessa, mutta jotakuinkin tasamaalla mentäessä liian kovat ja jäykät klopot rassaa niveliä. Ja kun on lähtökohtaisesti tällainen vammapolvi, niin ei taas hyvin mene. Ja painosta päätellen meikäläisen vaelluskengissä on jotkut rautapohjat, joten lenkkareilla hyppelehtiminen sai melkoisen zero gravity -fiiliksen aikaiseksi (mikä nyt sinällään on aika muikeaa. Tuntea itsensä äkkiä huomattavan kevyeksi. Teki vaan mieli loikkia eteenpäin ja juosta ylämäkeen menevät portaat ihan vaan siksi, kun se tuntui niin helpolta. Hullu mikä hullu. Ja olihan se pakko käydä tänään sitten testaamassa samaa juosten. Aivan helevetin siistiä, voisin muuttaa tänne pysyvästi vaan moisen lenkkimahdollisuuden takia).
Hiiden hurmos kuulosti mielikuvituksessa paljon mystisemmältä mestalta ja stoorit hiiden mailla ajantajun hävittämisestä jne.. sai aikaan pienen pettymyksen, sillä minähän haluan uskoa suunnilleen kaikkiin satuolentoihin ja yliluonnolliseen. No, ajantaju varmaan häviääkin sen suopursuniityn kukinta-aikana, mutta hiisillä ei taida olla sen heikon olon kanssa mitään tekemistä. Samanniminen luontopolku, jossa ulkoilutin lenkkareita tänään, on opaskirjan mukaan 5 kilsaa (eli käytännössä pidemmän reitin parhaat palat), joten tällaiseen pikaiseen puolen tunnin pyrähdykseen tai parin tunnin maisemista nauttimiseen sopii paremmin kun hyvin.
Kuvia täältä on tullut taas napsittua ihan tolkuton määrä, joten varokaa vaan, näitä lävähtää verkkokalvoille vielä X:n postauksen verran. Tällä kertaa kuvissa on vettä (johtuu ehkä siitä, että mulla on jano. Kuinka ennalta-arvattava voi ihmisen alitajunta olla jos kuvia valikoidessa päällimmäinen tunne on suunnilleen nestehukka..?), Kiutakönkään tienoilta/Oulankajoelta ja Hiidenlammelta - olikohan nyt ylempi Hiidenlampi kyseessä. Anyway. Sieltä jostain. Meinasin Kiutakönkäällä hyvää kuvakulmaa etsiessä ottaa kylvyn, tasapainoilin hetken reunalla varmasti tyylikkäänä ja toivoin vaan, ettei kukaan näe. Mutta enpäs pudonnut, joten tilanne minä - luonto taitaa olla tällä hetkellä 2 - 0.
En ole muuten vieläkään kastellut talviturkkia tältä kesältä, noin Suomen järviä ajatellen. Kilpisjärveä peräti kokeilin varpaalla ja totesin, etten kaipaa syväjäädytystä, mutta ehkä sitä uskaltaisi täällä kastautua saunan jälkeen.. Pitää kokeilla jossain vaiheessa hiljaisina tunteina, ettei kukaan näe ja pääse naureskelemaan jos peräännynkin viime hetkellä :)) Aurinkoisella kelillä toi vesi näyttää kyllä houkuttelevalta, mutta yritän olla realisti ja selittää itselleni, että a) ei ole kovin järkevää jäädyttää persettään vain todistaakseen itselleen voivansa uida jääkylmässä vedessä ja b) en kuitenkaan nauttisi siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti