Sivut

perjantai 19. heinäkuuta 2013

finally@home

Viime yönä tuli palattua takaisin Vantaalle ja nukuin omassa sängyssä ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Tuntui aika omituiselta. Tän aamun käytin perkaamalla mustikoita pakastusrasioihin, reissusta tarttui mukaan iso ämpärillinen superfoodia ja maksoikin vain vaivan. Enpä ole muuten koskaan nähnyt niin paljon mustikkaa kun mitä Etelä-Savon metsissä nyt oli. Tässä muutenkin arki vyöryy ikävästi päälle ja vilkuilen koko ajan sivusilmällä nurkkia pohtien pitäisikö kaivaa imuri ja moppi esille. Taustalla kuuluu pesukoneen iloinen jyskytys. O se hianoo olla kotona. 


Kuvia on taas ihan liikaa ja onnistuin hajottamaan ulkoisen kovalevynkin, joten en tiedä, mihin näitä kohta enää tallennan. Niin ja on muuten sama ulkoinen, jolle teen varmuuskopioinnit töistänikin. Tässä on nyt pikku pakko hankkia pikapuoliin korvaava tallennustila, meikäläisen tuurilla pudotan kuitenkin tän läppärin johonkin järveen. Kännykkä tuli vaihdettua kestävämpään malliin ja sitä on tullut nyt uitettua koko rahan edestä, joten jos joku tietokonevalmistaja haluaisi suunnitella seuraavaksi tuhoutumattoman läppärin, niin arvostaisin kovasti. Sellainen malli, joka olisi "veden- ja paineenkestävä 2,5 kilometriin saakka, kestää tyhjiön, pölyn ja plasmapurkaukset, toimii absoluuttisesta nollapisteestä aina pariintuhanteen plusasteeseen saakka" voisi olla ihan ok. Tosin lisätakuu onnettomuuksien varalle ei olisi ko. koneelle varmaan pahitteeksi meikäläisen käytössä. 


Tätä riitti

Takaisin aiheeseen. Viimeisin viikko tuli tosiaan vietettyä "mökkiolosuhteissa" Luonterin rannalla. Pari ihan lämmintäkin päivää mahtui mukaan ja vähän viileämmässä oli oikeastaan parempikin käydä kiertämässä paikallinen patikointireitti Hiidenkierros. Puolibiologi hämmästeli kovasti kasvillisuuden nopeita muutoksia, toki maisemallisesti näkemisen arvoisia paikkoja oli vaikka kuinka. Jossain vähän ennen puoliväliä tuli pysähdyttyä evästämässä kodalla (ja kun ihmettelen miks miulla on niskat vähän väliä kipeänä, niin allaoleva kuva voi selittää ehkä osan..), joka taisi olla ainoa rakennettu levähdyspaikka matkalla. Kovin käytetty reitti ei tainnut olla kyseessä, pariin otteeseen polku hävisi iloisesti joko hakkuutyömaan vuoksi tai sitten yksinkertaisesti joku polunhaara vain katosi hiljalleen. Mutta kaikkiaan ihan kiertämisen arvoinen ja sopivan mittainen leppoisaksi päiväreissuksi. 


Siirryn (taas) tyhjäämään pesukonetta ja sitten kauppaan, hyvät viikonloput ja palaillaan taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti