Kun ajan vain, yölinjallain..

Takana lähemmäs 1400 kilometrin ajo kotoolta Kuopion kautta Kilpisjärvelle ja odottelen tässä päivällistä ennen kun pääsen vähän jaloittelemaan ja katselemaan maisemia. Tai siis etsimään omaa koealaani. Tällä kertaa sain sentään kartan ja kohde näyttäisi sijaitsevan "noin viisi kilometriä täältä pusikkoon", eli eiköhän se sieltä löydy huomista varten valmiiksi. 

Rodoksen kaupungin satamaa

Virtuaalihiljaiselo johtui edellisen työreissun jälkeisestä päähänpistosta ottaa äkkilähtö aurinkoon. Välimeren helteissä oli kiva unohtaa kaikki hetkeksi (no joo, luin mie työsähköpostia), tosin hieman tiukalle aikataululle meni. Pesin lauantai-iltana lennon tultua kolme koneellista pyykkiä saadakseni sukkia puhtaaksi sunnuntaiaamua varten ja sunnuntaina sitten suunta kohti pohjoista. Oli muuten loppujen lopuksi lyhyempi ajo kun kuvittelin, tosin toi armas vuokra-autoni on niin vetelä piimä, että kaasupoljinta potkiessa onnistuin saamaan kahdesti suonenvedon jalkaan. Se on jo aika hyvä suoritus. 

Lindoksen akropoli

Ei tuosta etelän reissusta oikeastaan sen enempää. Viikko melkoisessa paratiisissa, jopa minä siedän kuumaa ja auringonpaistetta kun merituuli puhaltelee ja kaikkialla riittää uutta mielenkiintoista nähtävää. Ja oikeastaan sen edeltäneen sadeviikon jälkeen kesäkelit tuntui jopa ihan mukavalta. Olen varmaan tulossa vanhaksi. Paikka siis Rodos, jossa viikon aikana ehti tutustumaan ihan hyvin nähtävyyksiin ja loikoilemaan rannalla sekä upottamaan muutamia sateenvarjodrinkkejä. 

Lindoksen kaupunkia 

Vuokra-autolla saarta kierrellessä tuli käytyä läpi suurin osa niistä perusturistinähtävyyksistä, jotka mainitaan kaikissa matkaoppaissa, Lindos oli ehkä itselleni se mieluisin vaikka oli ne perhoslaakson vasamasiilikkäätkin aika vaikuttavia (tai lähinnä se määrä..). Vanhassa kaupungissa tuli vietettyä muutama iltapäivä, arkeologiseen museoon en ehtinyt, mutta Suurmestarin palatsissa - suomentuukohan se noin, en ole ihan varma - tuli käväistyä. Alueen museoista ja historiasta löytyy googlella tietoa kiinnostuneille, minä en ole historioitsija niin en yritäkään selostaa mitään isompaa kuvausta. Mytologiat on enemmän miun juttu, puhdas historia jää ihan yleisen kiinnostuksen ja perussivistyksen tasolle. 

Olen viimeksi tuijotellut linnoituksia Wienissä ja vaikka tyylit eroaa kuin yö ja päivä, niin vaikuttavia ne on molemmat. Mietin vaan sitä, että miten helkkarissa ne on ihan oikeasti aikoinaan saanut rakennettua noita, ilman nykyteknologian ja -tietämyksen apua. Pitänee kai käydä kurkkaamassa ne pyramidit seuraavaksi, niin sitten voin lopullisesti uskoa siihen, että avaruusoliot ovat käyneet täällä joitain tuhansia vuosia sitten rakentelemassa loma-asuntoja, jota me nykypäivänä pidetään faaraoiden aikaansaannoksina.. (keskity, H, keskity, pysyit näin pitkään aiheessa, älä luovuta enää tässä vaiheessa..)

Perhossii, perhossii. Ja oli muuten hyttysiäkin. Niistä ei näköjään pääse eroon missään. Ja sitten kissoja! Hotelilla pyöri yksi nälkäinen kaveri, vikana päivänä ilmestyi pentukin. Vanhan kaupungin kaduilla katteja lekotteli enemmänkin ja osalla ainakin oli pannat kaulassa, eli ihan kaikki ei kyllä kulkukissoja ollut. Sataman tienoilla oli pakko osallistua muutamalla eurolla kulkukissojen auttamiseen, siellä oli syvennys, johon joku kävi tuomassa ruokaa ja kisuja pyöri paikalla sen verran, että ilmeisesti ruokatarjoilu oli pelittänyt jo pidempäänkin. Sulin ihan totaalisesti paikalla leikkiville kissanpennuille, olisi tehnyt mieli napata pari mukaan matkalaukkuun. Vaikka sääliksihän niitä lähinnä käy. 

Ruoka-aika alkoi, joten meitsi poistuu kanttiinin puolelle, palaillaan..