
Vielä olisi viimeiset korjaukset tehtävänä graduun, ihan rehellisesti ottaen väsyttää ja ahistaa vaikka toisaalta en halua palauttaa sitä puolivalmiina. Tai no, menee kuitenkin, mutta ärsyttää kun tietää, että pystyisi vielä parempaankin jos vaan olisi sitä aikaa.
No tuli siitä gradusta sitten kakkonen tai vitonen, sinällään ihan sama (no ei ole, -ttu joku räkäarvosana), sillä torstaiaamulle on nyt lentoliput hankittuna ja se on menoa sitten seuraavat kolme vuotta -tai no, meikäläisellä on tunnetusti uskomaton kyky säheltää koko elämäni ylösalaisin puolessa sekunnissa. Mikä on tullut viime aikoina todistettua.. Ehkä otan tämän siltä kannalta, että pääsenpähän reissaamaan ja toisaalta valmistun sitten tohtoriksi ennen kun täytän 30. Ja opin siinä sivussa uuden kielenkin hyvällä tuurilla.
Kolme vuotta on oikeasti lyhyt aika. Ei vastaväitteitä kun olen yrittänyt takoa tätä kallooni viimeisen kuukauden ajan.
Kävin eilen

(Dallaspullaa iltapalaks. Odotan kauhulla, minä päivänä joku ravintoterapeutti saa vihiä mun ruokailutottumuksista ja hirttää miut siitä pahasta. Varsinaisissa painonpudotusasioissa luotan sitten larppaamiseen. Tässä ei ollut kirjoitusvirhettä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti