Sivut

maanantai 27. helmikuuta 2012

Yesterday all my troubles seemed so far away

Jäätävän hieno kuvakulma noin niinkun ahterin koon pikakasvattamista ajatellen (hmm.. puhumattakaan tosta kengänkoosta). Keep in mind. Huomatkaa myös ratsastajalle ominainen huikea ryhti.

Vielä olisi viimeiset korjaukset tehtävänä graduun, ihan rehellisesti ottaen väsyttää ja ahistaa vaikka toisaalta en halua palauttaa sitä puolivalmiina. Tai no, menee kuitenkin, mutta ärsyttää kun tietää, että pystyisi vielä parempaankin jos vaan olisi sitä aikaa.

No tuli siitä gradusta sitten kakkonen tai vitonen, sinällään ihan sama (no ei ole, -ttu joku räkäarvosana), sillä torstaiaamulle on nyt lentoliput hankittuna ja se on menoa sitten seuraavat kolme vuotta -tai no, meikäläisellä on tunnetusti uskomaton kyky säheltää koko elämäni ylösalaisin puolessa sekunnissa. Mikä on tullut viime aikoina todistettua.. Ehkä otan tämän siltä kannalta, että pääsenpähän reissaamaan ja toisaalta valmistun
sitten tohtoriksi ennen kun täytän 30. Ja opin siinä sivussa uuden kielenkin hyvällä tuurilla.

Kolme vuotta on oikeasti lyhyt aika. Ei vastaväitteitä kun olen yrittänyt takoa tätä kallooni viimeisen kuukauden ajan.

Kävin eilen
ratsastamassa viimeistä kertaa vähään aikaan ja ihan mielettömän hienossa kelissä, toimi hyvänä konstina nollata vähän ajatuksia samalla. Alkupuoli meni siihen, että hetkellisestä ADHD:sta kärsivä Emppu ja selässä istuva nimeltämainitsematon ratsastaja (kivasti edellisen päivän juoksulenkkimaitohapot reisissä pistellen) yrittivät liikkua yhtä aikaa kaikkiin ilmansuuntiin, joskin eri tahtiin. Loppuvaiheessa meikäläinen muistutti ryhdiltään ja istunnaltaan ameeban ja perunasäkin risteymää hikinoro selkää pitkin valuen, reisien lisäksi vatsalihakset huusivat hoosiannaa ja perkelettä yhdessä ja erikseen, mutta Emppu alkoikin sitten pistellä parastaan.

En tiedä, kummalla oli enemmän hiki. Olen pitänyt itseäni kohtalaisen hyväkuntoisena kuitenkin, mutta Emppu otti tosiaan tällä kertaa erävoiton mun vatsalihaksista.

(Dallaspullaa iltapalaks. Odotan kauhulla, minä päivänä joku ravintoterapeutti saa vihiä mun ruokailutottumuksista ja hirttää miut siitä pahasta. Varsinaisissa painonpudotusasioissa luotan sitten larppaamiseen. Tässä ei ollut kirjoitusvirhettä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti