Siinä vaiheessa, kun kaverini jatkaa viikon kestänyttä pohdintaansa, ostaako merkin X vai Y laukku, niin tämä sukupuolestaan ilmeisen vieraantunut naisihminen suuntaa shoppailemaan AD:lle - kahdesti saman päivän aikana, olen varmaan luokiteltavissa ostosriippuvaiseksi. Ihan vaan siksi, että se sattuu sijaitsemaan lähempänä kun Motonet. Hyllyt pursuamassa kaikkea iiiihanaa moottoriöljystä pyyhkijänsulkiin ja pakoputkiin asti, olen taivaassa. Vielä kun joskus pääsisi käymään Biltemassa.
No se akku pkle. Ja investoin samalla lompakonavaamisella uusiin apukäynnistyskaapeleihinkin. Ihanan kallista. Onneksi mukava myyjä suostui vaihtamaan uuden akun paikoilleen kaupanpäällisiksi (älkää kysykö, miten Pasuri saatiin kuskattua kolmen kilometrin matka sinne liikkeen pihaan. Se on liian pitkä tarina ja jos mainitsen että ko. hommassa tarvittiin kolmen muun auton apua, niin se kertonee tarpeeksi. Ei taas mennyt ihan suunnitelmien mukaan) sen jälkeen, kun ilmoitin työkaluvarantojeni rajoittuvan hedelmäveitseen ja vasaraan. Pieni valkoinen vale, mutta niitä tarvittavia avainkokoja ei kuitenkaan kaapista olisi löytynyt ja tilini ei hirveästi tykännyt ajatuksesta joustaa enää työkalusarjan vertaa.
Ihan sama mitä savolaisista sanotaan - ehkä oma luonne on niin pahasti kieroonkasvanut sitten, mutta täällä on äärimmäisen helppoa tulla ihmisten kanssa toimeen. Ja saada apua täysin tuntemattomilta. Ja jos meikäläisen "en varmana puhu vieraille enkä aina tutuillekaan ja kuljen jatkuvasti naama norsunemättimenä kuulokkeet korvilla" -mentaliteetilla olen huomannut kyseisen asian, niin kuvittelisin normaaleilla sosiaalisilla lahjoilla siunatuille ihmisille elon täällä olevan varsin iisiä. Niin että muuttakaa vaan kaikki sinne pk-seudulle urbaaneihin betonilähiöyksiöihin mököttämään yksinänne (on siinäkin tietysti puolensa. Ei vaan just nyt tuu mieleen). Voisin myös siistiä tätä kielenkäyttöäni, silloinkin kun bloggaan väsyneenä.
Helkkari mulla on ihan järkyttävä ikävä Allua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti