En mä tarvii muita, pärjään yksinkin

Nyt kun trendikkäät maailmantuskaa kokevat bloggarit, päätoimittajat ja kolumnistit kirjoittavat kuinka ystävänpäivä on kaupallista jenkkikiiltokuvahuttua, joka pitäisi suunnilleen lailla kieltää koska Afrikassa on nälkää näkeviä lapsia (totta), tehotuotannon takia eläimet kärsii (totta) ja suomalaisilla vanhuksilla ala-arvoiset olot (totta), päätin kerrankin tykätä kaikista ja sniifnyyh puolustaa jotain lällyä. En jaksa ymmärtää sitä, miksi maailmassa ei saisi nähdä mitään hyvää ja positiivista vain siksi, että pahojakin asioita tapahtuu. Hetkellinen elämästä nauttiminen ja mukavien asioiden pohtiminen tuskin poistaa yksilön tietoisuutta maailman epäkohdista. Ja onhan meillä äitienpäivä, isänpäivä, suomalaisen musiikin päivä, suomalaisen työn päivä, ruotsalaisuuden päivä, lapsen oikeuksien päivä, viattomien lasten päivä, tasa-arvon päivä ja ties mitä muita. Joten miksi ei ystävänpäivää?

Ystävät lienee kuitenkin jokaiselle niitä Tärkeitä Henkilöitä, joiden kanssa vietetty aika on korvaamatonta. Ja kuinka harvoin tuleekaan loppujen lopuksi muistettua -edes ajatuksen tasolla- niitä parhaita kavereitaan? Tuskin kukaan haluaa tieten tahtoen syrjäytyä ja elää täysin vailla sosiaalisia suhteita (ei, en laske "ystäviksi" niitä facebookin 400 randomtyyppiä, joiden seiniä silloin tällöin vilkuilet). Joten onko se jotenkin mahdoton ajatus kerran vuodessa sanoa "kiitos, että olet ystäväni" niille ihmisille, jotka jaksavat kuunnella kaikki valitukset, auttaa typerimmissäkin asioissa ja lainailla vaatekaappinsa sisältöä kun omasta komerosta ei mukamas löydy mitään sopivaa iltaa varten. Ei siihen muistamiseen nyt mitään vaaleanpunaisia lahjoja tarvita, mutta toisaalta on aika egoistista väittää, että ystävänpäivä on täysin turha höpöhöpöpäivä, jonka ainoa funktio on ilkeiden isojen firmojen voittojen maksimointi turhuuden markkinoilta.

Toki optimaalinen tilanne olisi se, että sitä ystäviään muistaisi ympäri vuoden, mutta perisuomalaisittainhan asia on yleensä niin, että kissa kiitoksella elää, ilmaista lounasta ei ole ja ketkävitunmuut. Kanssaeläjien ajatteleminen on suunnilleen häpeällistä heikkoutta ja vain hölmöt hymyilevät tuntemattomalle. Kassaneidin tervehtiminenkin on suorastaan vaarallista, sehän saattaa vaikka alentaa sosiaalista statustasi muiden silmissä. Ystävänpäivän (ja muidenkin näiden mystisten erikoispäivien) erillinen mainitseminen kalenterissa muuttuisi turhaksi, jos ihmiset oppisivat hieman huomioimaan ja jopa arvostamaan maailmaa sen oman navan ulkopuoleltakin.

Kaikesta huolimatta, oikein hyvää ja vaikkapa sitten epäkaupallista ystävänpäivää kaikille!! (..joskin kyllähän se lahjaksi saatu suklaa lämmittää aina mieltä, oli se sitten sydänkääreissä tai ei..)