Voisinko saada vaikka lottovoiton, kiitos. Ehkä syynä on kevät tai joku uusi ilmansaaste Helsingin kaupunki-ilmassa, mutta niin tai näin, hevoskuume alkaa taas nousta aika huolestuttaviin lukemiin. Tiedän, ettei humman hankkiminen ole tässä tilanteessa realistisesti ajatellen edes mahdollista, silti se oma pikku karvaturpa kummittelee mielessä. Toista Allua en tietysti koskaan tule löytämään, mutta onhan jokainen hevonen tietysti oma persoonansa, johon kiintyy viimeistään ajan kanssa. Okeiokei. En yksinkertaisesti voi hankkia hevosta nyt. Pari vuotta pitää malttaa vielä odottaa.
Palataanpa sitten takaisin tähän maailmaan. Mikä on valitettavan hankalaa aina maanantaisin, ihan siitä hetkestä lähtien kun helvatun herätyskello aloittaa vänisemisensä seitsemältä. Juon ihan liikaa kahvia ja sen sijaan, että saisin pidettyä keskittymisen tiiviisti parissa exceltiedostossa, huomaan googlailevani seinäkiipeilymahdollisuuksia lähialueilta (Tapanilassa olis yks halli, jota voisin käydä testaamassa heti sopivan tilaisuuden tullen..). Niin ja kirjoitan tänne. Reipas alku viikolle hei. Mutta palatakseni seinäkiipeilyyn, olen koettanut lajia muistaakseni kahdesti tai kolmesti lukioaikoina Myllypuron Liikuntamyllyssä ja tykkäsin silloin kovastikin. Ei vaan ole koskaan ollut ketään, joka olisi kovin innostunut lähtemään mukaan kiipeilemään ja suurimmassa osassa harrastuspaikoista tarvitsee varmistajan, eli yksin homma ei oikein onnistu. Uusi into kokeiluun syttyi, kun huomasin ihan kelvollisen kokoisen ulkokiipeilyseinän Köpiksessä meidän laitoksen läheisyydessä - olisin varmaan testannutkin ohikulkijoista välittämättä, jos ei olisi sillä hetkellä ollut niin pahuksen kiire.
Olisin varmasti ollut tyylikäs näky yrittäessäni epätoivoisesti hinautua seinämää ylös sukkasilteen, todennäköisesti viimeistään puolivälissä matkaa ote olisi livennyt ja mie olisin ottanut persaus edellä tuntumaa pihamaahan. Suunnilleen niin se taisi viimeksikin sujua, tosin siihen aikaan mulla oli niin onnettomat narukäsivarret, että ihmettelen miten niillä on nosteltu edes maitotölkkiä. Ainakin voimaa luulisi nykyisellään olevan enemmän, mikä on varmasti kiva juttu joo, varsinkin kun kyseessä on pitkälti tekniikkalaji..
Eli hoi vaan pk-seudulla asustelevat/vierailevat, joita kiipeily kiinnostaa, mutta pari puuttuu - musta saa varmasti (huonoa) seuraa siihen lajiin aikataulujen sopiessa :))
Kai sitä pitäisi yrittää vaan jatkaa töitä. Onkohan kukaan tehnyt koskaan tutkimusta, kuinka paljon työteho alenee viikonlopun aikana? Veikkaisin, että suurin osa on tuotteliaimmillaan tiistaisin ja keskiviikkoisin. Tai sitten mulla on vaan jotenkin hidas käynnistyminen.
Ratsukon varusteista ainakin täys kymppi.
Jennalle kiitos kuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti