Niin. 99.9 prosenttia ajastahan minä lonnin lenkkareissa, converseissa, maihareissa tai vaelluskengissä. Mukaanlukien casual-tilaisuudet, joita tosin välttelen suunnilleen samassa mittakaavassa kun esim. pernaruttoa. Heittäydyin kuitenkin lauantain synttäripäivälliselle lähtiessä hurjaksi ja livahdin kenkäasioissa mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kiskoin jalkaan huikeat kuuden sentin korot. Ai perskules. En ymmärrä, miksei korollisia kenkiä ei ole jo kielletty vedoten ihmisoikeussopimuksen kidutuksenvastaiseen pykälään, on niillä kipittäminen sen luokan tuskaa. Tietty mun lähtökohdat, eli toisen jalan kaksi vanhaa jonesin murtumaa ja toisessa oleva ylimääräistä varvasta muistuttava patti huonosti parantuneen pikkuvarpaan murtuman seurauksena (ai pientä tapaturma-alttiutta havaittavissa?) ei ehkä ole paras lähtökohta päkiöiden varassa tasapainoilulle, mutta silti..
Pystyin kävelemään vajaan sata metriä bussipysäkille ennen ensimmäisen suonenvedon iskemistä. Sen jälkeen loppuillan pyrin vain etsimään mahdollisuuksia laskea painoni ahterini varaan jollekin tuolia muistuttavalle tasolle vaihtoehtona seisomiselle. Normaalisti noin metrin mittainen askel piti lyhentää puoleen ja jokaista ritilää, mukulakiveä ja muuta lonttosta tiessä sai varoa kun viimeistä päivää, ellei halunnut juuttua tyylikkäästi korostaan kiinni. Ilmeisen surkean tasapainoni kunniaksi on sentään sanottava, etten tällä kertaa onnistunut katkomaan nilkkojani tai lentämään näyttävästi turvalleni Rautatientorilla ihmisten keskelle (jälkimmäisestä on kokemusta, tosin kyseinen suoritus onnistui ihan maiharit jalassa). Olisin ehkä voinut tyytyä vaan toteamaan, että paska kenkävalinta ja nyt kävi näin, ellei pohkeet olisi tän toikkaroinnin seurauksena poltelleet ja jumittaneet vielä paria seuraavaa päivääkin. Kiitosta vaan, ehkä pysyttelen jatkossa ihan kiltisti converseissa. Onneksi homma kuulemma edes näytti luontevalta. Veikkaan tän kyllä olleen lähinnä kohteliaisuus, ei niinkään totuudenmukainen kommentti.
Tekis mieli luovuttaa ja jättää koko homma siihen, mutta luonto ei anna periksi kun kerran noita korkoja muutamat kaapista löytyy. Kai se on harjoiteltava, ettei jää käyttämättä - ei sillä, en kyllä odottele seuraavaa tilaisuutta mitenkään järin innokkaasti. Tosin voin aina vedota matalassa kenkävalinnassa siihen, että on tuota pituutta muutenkin siunaantunut ihan kiitettävästi, en tarvitse lisäsenttejä nähdäkseni väkijoukon yli ruuhkaisemmissakaan paikoissa.
Joo. Ei kuvia tällä kertaa. Mie lähden salille sulattelemaan viimeisiä jumituksia pohkeistani pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti