Tänään oli hämmentävän keväinen päivä: aurinko paistoi ja kliseisesti ne linnutkin lauleskeli jo. Tuli sitten lähdettyä kävelemään ja ihailemaan maisemia Vantaanjoen varrelle. Erikoista kyllä, vaikka näillä leveysasteilla on ollut koko talven ajan varsin lämmintä ja lumetonta, niin joessa oli paikoitellen silti melkoiset jäämassat. Muistan penskana seisoskelleeni keväisin Hallissa Kolhinselän rannalla kuuntelemassa ja katselemassa, kun hajonneet kevätjäät pakkautuivat rytisten rantakiville. Jäiden vasta alettua pirstoutumaan meteli oli melkoista, myöhemmin viimeisten pienten lauttojen osuessa rantaan ääni kuulosti enemmänkin tiukujen helinältä. Hyvin on jäänyt mieleen, tosin en muista onko jäiden lähtö osunut yksiin kaarnatuulten kanssa vai muistanko ihan väärin - siinä rannalla kävi nimittäin aina pahuksen kylmä ja navakka tuuli noihin aikoihin.
Luonnon omaa taidetta
Koska jo viime viikolla olin vakaasti sitä mieltä, että jos ei kerran lunta tule, niin prkl olkoon sitten kevät ja pitihän sitä avata pyöräilykausi ihan sen kunniaksi.
Nih. Ihan täydeksi itsemurhakandidaatiksi en sentään heittäytynyt ja
sosialisoin hommaa varten talouden ainoan nastarenkailla varustetun fillarin.
Ihan hyvä veto, sillä joenrantareitillä oli varjopaikoissa vielä ihan iloiset
luistinratafiilikset ja minähän en alamäessä jarruttele. Oli se ihan mukavaa
ajella kakspyöräisellä pitkästä aikaa, mutta jos hommasta oikeasti haluaa
nauttia, niin kannattanee pysytellä poissa hiekkateiltä tai vaihtoehtoisesti
odotella vielä muutama viikko. Kapea rengas upposi pehmeissä kohdissa
tiepohjaan siinä määrin, että kovin kevyeksi menoa ei voinut kehuskella hyvällä
tahdollakaan ja rapakaarista huolimatta kuraa oli reissun jälkeen vaatteissa
ihan kiitettävästi. Tosin yhden asian olin autuaasti unohtanut. Nimittäin sen,
että farkut ei ole paras vaihtoehto vuoden ekalle pyöräilyreissulle, jos pyörän
satula on mallia kapea ja ilman pehmusteita. Ainakin löysin kertalaakista ne
unohdetut istuinluuni.
Tästä pitäisi lähiviikkoina suunnata taas Köpikseenkin tarkastelemaan, kuinka pitkälle kevät on siellä suunnilla ehtinyt. Olen tainnut käydä Tanskassa viimeksi joulukuun alkupuolella, silloinkin olin kurssilla ja käväisin toimistolla vain pikaisesti ennen lähtöä. Miten siitä voikin olla niin pitkä aika..? Tässä kun ei ole tullut reissattuakaan (tuota.. niin sitä konferenssireissua ei lasketa) viime aikoina, niin johan sitä mieli tekeekin vaihtaa maisemia hetkeksi. Erehdyin myös vilkuilemaan kalenteria ja tässä on aika monta pitkää viikonloppua tulossa lähikuukausina, joten josko sitä varaisi viikonloppureissua jonnekin Euroopan kaupunkikohteista.. Praha voisi olla kiva, samoin Berliini tai miksipä ei Lontookin. Barcelona, Rooma ja Pariisi taitavat olla sellaisia kohteita, että niiden kiertelyyn tarvitaan pidempi aika?
Toisaalta - riittää näissä "omissa" kevätsäissäkin fiilistelemistä vielä pitkäksi aikaa. Näyttää tuo pieni auringonpaiste lataavan meikäläiselläkin kummasti akkuja, vaikka muuten ennemmin talvi-ihmiseksi luokittelisinkin itseni. Kerrankin huomaan melkein toivovani, ettei tässä tulisi enää takatalvea, vaan tuo keltainen taivaankappale pilkahtelisi jatkossa useamminkin.. Mukavaa maaliskuuta - ja ehkä mie uskallan toivottaa jo mukavaa kevättäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti