And I will live this spring twice

Kööpenhaminassa on jo ihan kesäiset fiilikset (ei nyt ehkä lämpötilojen puolesta, mutta aurinko paistaa ja krookukset kukkii) ja kivahan se on hengailla pitkästä aikaa näilläkin kaduilla. Lähden kohta kahvin äärelle vaihtamaan vähän kuulumisia työkaverin kanssa, mutta piti tulla hotellille lukemaan sähköpostit - jostain syystä en saa nettiä toimimaan toisella toimistolla. Hienoa. 

Krookukset ilta-auringon varjoissa

Vähän alkoi varjot jo haittaamaan kotimatkalla.. Käytiin lounastauolla kuljeskelemassa linnan puistossa ja nauttimassa auringosta toisen kollegani kanssa, oli jotenkin mukavaa katsella kun jengi oli kerääntynyt istuskelemaan ja pelaamaan futista nurmikolle. Tajusin siinä samalla, etten ole koskaan ollut Köpiksessä ihan oikeasti kesäaikaan, kenttähommat vähän haitanneet siltä kannalta - ensi kesänä nyt sitten otetaan takaisin. Jotenkin ainakin mulle tän kaupungin suurin viehätys perustuu sellaiseen suloiseen sekamelskaan ja joka puolella näkyvään elämään, minkälaista en ole nähnyt missään muualla. Köpis tosiaan on iloinen kaupunki, ei voi kieltää. 

Olen onnistunut sopimaan itselleni kalenterin täyteen loppuviikoksi, vaikka alkuun ajattelinkin, että voisin pitää yhden lyhyemmän päivän toimistolla ja käydä kerrankin kävelemässä ympäriinsä ja ehkä vähän ostoksillakin. Hyvin suunniteltu hei. Yleensä en ole ihan yhtä organisointikykyinen ajankäyttöni sovittamisessa, mutta ehkä tässä on taas se sama käänteispsykologinen efekti - tiedättehän, sitä kun lähtee illalla ulos ajatuksella "otan yhden ja sitten ajoissa kotiin ja nukkumaan" päätyen valomerkin aikaan keskustelemaan norjaa huoltamon posliinin kanssa. Vastaavasti jos asenne on "tänään pidän kivaa ja nautin viimeiseen asti", niin viimeistään kolmannen kohdalla alkaa kenkä hiertää ja otsaan on kasvanut sen kokoluokan lepa, että sitä lähtee mielellään himaan jo ennen kun bändi ehtii aloittaa soittamisen. Niinpä..

En ole muuten aiemmin huomannut hirveää ongelmaa tunnin aikaerossa Suomen ja Tanskan välillä, mutta tänä aamuna heräsin iloisena puoli kuudelta paikallista aikaa. Makaa siinä nyt sitten vielä vähintään tunti odotellen, että kehtaa nousta ylös. Paikalliset kun vielä tuppaa aloittamaan nuo työt suomalaisittain ajatellen aika myöhään, toimistolle valuminen tapahtuu siinä yhdeksän tienoilla. Eikä meillä ole tarjolla edes aamukahvia ennen kun tuurilla kahdeksalta (itsehän en siis voi keittää..)

Mutta tässä alkaa tulla jo kiire, joten moimoi!