Seven Tales of the Pendulum

Täällä jatketaan aurinkoisissa tunnelmissa, voi kun olisin tajunnut ottaa vähän ohuemman takin.. Se huone, jossa normaalisti työskentelen täällä oleskellessa, on varustettu jättimäisellä ikkunalla ja olisi suorastaan täydellinen toimistoksi näillä keleillä! Kyseisessä rakennuksessa on nyt kuitenkin kuulopuheiden perusteella melkoinen ruuhka, joten mukavuudenhaluinen ja antisosiaalinen suomalainen valitsi vaihtoehtoisen työpisteen, jossa ei ole ihan yhtä muikeita näkymiä. Eli ikkuna löytyy, mutta maisemana on viereisen talon seinä - tämä ei kuitenkaan pahemmin haittaa, sillä löysin yksikön tiloihin kuuluvan parvekkeen, johon aurinko paistaa käytännössä koko päivän ja joka on kaikessa rauhallisuudessaan kuin tarkoitettu lukemiseen. Langaton verkkokin olisi ulkosalla muuten käytettävissä, mutta jostain syystä mun kone tarjoaa lähinnä internet disconnectionia.

the office

Lounastauko tuli käytettyä taas pieneen kävelylenkkiin, joka tosin venähti suunnitellusta kun onnistuttiin valitsemaan vähän huono reitti. Käytiin kiertelemässä vanhalla puolustusvoimien alueella, jota nyt kunnostetaan yleiseen käyttöön. Kyseinen alue on tavallaan pieni vallihaudan ympäröimä saari keskellä kaupunkia. Ei tietenkään käynyt mielessä, että eihän sinne johda kun yksi silta (tai ehkä kaksi, mutta eipä satuttu löytämään..) ja käveltiin sitten ristiin rastiin etsimässä vaihtoehtoista poispääsyä. Ei löydetty, joten piti palata samaa reittiä ja suunnitellun noin puolen tunnin sijaan meillä taisi mennä likemmäs tunti ennen kun oltiin takaisin toimistolla. Sattuuhan sitä. Tosin huomenna on pitkä päivä tiedossa ja teen muutenkin täällä ollessani myöhäisiä iltoja, joten kerrankos sitä. Jotta en olisi tuntenut itseäni vahingossakaan liian aktiiviseksi, niin lähdin vielä toimistolta kerrankin ennen neljää. 

Aloitan huomisen päivän iloisesti kehityskeskustelulla, joten joutunen käyttämään illan siihen, että yritän edes henkisesti valmistautua kyseiseen tapahtumaan. Sain jotain lomakkeita katsottavaksi etukäteen, mutta etätyötä tekevänä, loppujen lopuksi hyvin vähän laitoksen ja työyhteisön toimintaan osallistuvana olen ehkä vähän huono vastaaja. Auts. 

Pakko laittaa vielä yksi huono kuva, mutta rakastan tuota Geokeskuksen aulassa olevaa Foucaultin heiluria. Olen joskus jäänyt pidemmäksi toviksi tuijottamaan ylätasanteelta heilurin kääntymistä ja jotenkin toi on hypnotisoiva. Jos Foucaultin heiluri ei ole käsitteenä tuttu, niin Wikipedia auttaa. Yksinkertaisuudessaan käsittämättömän kiehtova kapistus. Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset vai miten se nyt menikään.. Suomestakin taitaa löytyä muutama, olikohan ainakin Heurekassa?