Olin eilen tulossa iltamyöhällä tallilta, pakkanen oli kiristynyt yli kahteenkymmeneen ja eikös siinä viimeisellä etapilla, alle kilometri kotiovelta, bensa-asemalle stopatessa tullut se pieni mutka matkaan. Tankin luukku oli nimittäin jäätynyt kiinni ja vieläpä aivan totaaliseen syväjäähän. Jouduin peruuttamaan ensimmäisen tankkausvarauksen ja käyttämään mielikuvitusta, väkivaltaa ja anelua. Kilautinpa siinä kaverillekin, että mitä ihmettä teen, tankin luukku on päättänyt jäädä odottelemaan kevättä eikä suostu neuvottelemaan. Tai ehkä en ollut tarpeeksi diplomaattinen suostutteluissani. Sormet jäässä (joo, voihan sitä yrittää lämmittää ja sulattaa kämmenellä painamallakin, helkkarin hyvä idea kirpsakassa pakkasessa. Seuraavalla kerralla en valitse kylmäasemaa jos on pienikin epäilys luukun aukeamishalukkuudesta, vaan paikan jossa on mahdollisuus saada lämmintä vettä..) ja rättiväsyneenä en kyllä ehkä ole luovimmillani.
Noin kahdenkymmenen minuutin epätoivoisen yrittämisen -niin, minähän en voi luovuttaa, kun kerran olin sen auton päättänyt tankata, vaikka hengenhätää kilometrien suhteen ei vielä olisi ollutkaan- viereiselle tankille ajoi nainen, joka ensimmäisenä autosta ulos hypättyään riensi auttamaan hoksattuaan, mistä oli kyse. Ei parane menettää uskoaan ihmiskuntaan ja vieraidenkaan ihmisten auttamishalukkuuteen näköjään ihan vielä. En tiedä, auttoiko siinä ihan vaan pieni fiiliksen piristyminen ja henkinen tuki vai mikä, mutta lopulta se pahuksen luukku napsahti kitisten auki ja sain auton tankattua (olin tosin tässä vaiheessa hukannut jo pankkikorttinikin kertaalleen ja jouduin metsästämään ensin sen keskikonsolin lokerosta. Mikähän idea sekin oli ollut, piilottaa kortti kyseiseen paikkaan eikä esim. lompakkoon tai taskuun, kuten normaalilla järjenjuoksulla varustetut ihmiset olisivat tehneet..?).
Moikkailin vielä lähtiessä auttajaani kiitokseksi ja pääsin ajelemaan lopulta pihaan. Siinä autoa lämmityspiuhaan laittaessa huomasin, että viereiselle sähköpaikalle kaartaa kummallisen tutun näköinen auto. Sama nainenhan siitä hyppäsi kuskin paikalta ulos ja naureskeltiin molemmat hieman hämmästyneinä, että jopas nyt kun ollaan näköjään vielä parkkipaikkanaapureitakin, hauska tutustua. Joskus tämä maailma tuntuu aika pieneltä paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti