Huonosti nukutun (tai siis nukkumatta jääneen) yön jälkeen on aina niin julmetun tuore olo.. Uhmaikäinen kissa saa yllättävän paljon melua aikaiseksi halutessaan. Ja minä nyt herään muutenkin joka ikiseen rapsahdukseen. Jos kissimirri päättääkin ottaa hetken nokoset yön hiljaisten tuntien aikana, niin rappukäytävässä juokseva postimies tai viimeistään jossain lähistössä koliseva lumiaura saa havahtumaan. Olen kärsinyt univaikeuksista aikaisemminkin, mutta tällä hetkellä tilanne alkaa olla ihan naurettava, kun parhaimmillaankin nukun joissain puolentoista tunnin jaksoissa. Todennäköisesti vaikutan tuolla ulkomaailmassa mustine silmänalusineni kuljeskellessa siltä, kun mulla olisi vähintäänkin koliikista kärsivät puolivuotiaat kolmoset, joiden vuoksi en ole nukkunut 180 vuorokauteen. Ehkä vaivun johonkin kuukauden syväunikoomaan lähiaikoina.
Yhdessä tilanteessa jaksaa kuitenkin aina olla skarppina ja se on kiitolaukka porukassa kunnon talvikeleissä. Yksinkertaisesti vaan niin mahtava fiilis, ettei sitä voi sanoin kuvailla - kuuluu niihin asioihin, jotka pitää itse kokea (vaikka mietinkin, että kypärään kiinnitettävän GoPron käyttäminen joskus ratsastaessa voisi olla ihan hauskaa, mutta veikkaan silti, että ei sillä saisi vangittua samaa tunnetta). Melkeinpä missä hyvänsä muussa tilanteessa ajatus lähtee herkästi harhailemaan, mutta ratsastaessa olen aina pystynyt pitämään itseni kasassa ja keskittymään aivan eri tavalla. Ja eilen oli niin täydellinen keli ja vireät hevoset, että sain kaipaamaani tuulettumista oikein kunnon kerta-annoksena. Elämä ilman hevosia olisi kyllä totaalista teeskentelyä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti