Näin pitkästä aikaa kaveriani ja päädyttiin ei-niin-kevyen lounastamisen jälkeen sompailemaan Kauppatorille ja sieltä lautalla kohti Suomenlinnaa. Pakko tunnustaa, että mie olen käynyt Suomenlinnassa viimeksi joskus angstisena esiteininä ja muistikuvat rajoittui Vesikkoon (en ole tainnut mainita omituisesta fiksaatiostani sukellusveneisiin? Arvatkaa, kuka katselee lasittunein silmin telkkarista U-96:sen, the Hunt for Red Octoberin sun muut sukellusvenerainat kerta toisensa jälkeen..) ja ja historiallisiin tykkeihin törmien päällä. Ja joku muistikuva oli jäänyt niiltä ajoilta siitäkin, että lauttamatka olisi pitkä kun nälkävuosi. Hmm.
Lauttamatka vei ehkä vartin suuntaansa (no ihan järjettömän pitkä aikahan se oli juu) ja maksoi matkakortilla alle 2 euroa, mikä oli positiivinen ylläri. Ja Suomenlinnassa oli paljon muutakin nähtävää kun ne tykit. Vaikka oli ne aika siistejä edelleen, en vaan kehdannut mennä hipelöimään niitä kaikkien muksujen keskelle. Maisemista en muistanut edelliseltä reissulta mitään, mutta älyttömän kaunista niillä Suomenlinnan kahdeksalla saarella oli. Harmi, kun ei tullut otettua eväitä mukaan, olisi voinut pitää pienen piknikin jossain rantatörmällä.. Aika erikoinen oli myös keskellä linnoituksen pihaa järjestetty jaappanialainen jousiammuntanäytös. Ja teehetki. En oikein tiennyt, miten suhtautua, kun siinä mukulakivetyksellä lonniessa ja samalla ei niin kovin skandinaavista perinnenäytöstä toljottaessani kimonoon pukeutunut heppu kumartaa mulle hillitysti jonkin matkan päästä. Hämmennyin.
Rakennettuja asioita, joista ei ollut mitään aikaisempaa muistikuvaa ja joihin tykästyin tällä reissulla, oli ehdottomasti ammoinen tekakka-alue ja vanhat puurakennukset (joista osa oli ilmeisesti edelleen asuttuja? Whaat, haluan!) sekä listaisin tähän vielä kauniit mukulakivikadut ellei yhdistelmä "edelleen kipeät penikat ja epätasaiselle pohjalle jokseenkin sopimattomat conssit" olisi ollut vähintäänkin epämiellyttäväksi luokiteltava yhdistelmä.
Mutta. Ne puutalot oli ihania. Terveisin kateellinen kerrostalolaatikossa asuva tyyppi. Yhyy halutkaa muut vaan muuttaa uusiin kuutiokönttäkämppiin vetovoimaisiin kasvukeskuksiin, jossa on naapureita edessä, takana, ylhäällä ja alhaalla, meitsi tahtoo vanhan puutalon, josta kivijalan yläpuolelta maali vähän hilseilee ja lattialankut narisee portaikkoa noustessa.. (anonyymit aiheestaeksyjät ry taas vauhdissa. notta ei mulla muuta.)
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti