Helsingissähän on ollut nyt tosiaan vaikka ja mitä Japani-aiheista tapahtumaa ja huipennuksena eilen Laakson ratsastusareenalla Yabusame-samuraiden jousiammuntaseremonia. Hevosia näkyvissä, joten tokihan se oli lähdettävä tsekkaamaan, mistä on kyse. Olin paikalla päivän jälkimmäisessä ja samalla koko tapahtuman päättävässä seremoniassa ja kuulemma koko sunnuntain aikana Laaksolla oli arvioitu olleen 10 000 kävijää. Minkä huomasi kyllä yleisömäärästä, oli hieman vaikeaa saada sihtailtua kameraa sellaiseen kulmaan, että ylimääräisiä päälakia ei näkyisi jokaisen foton alalaidalla.. Notta kuvien laatu on sitten vähän mitä on.
Mielettömän hieno tapahtumahan tuo oli, ei voi kieltää ja oli hauska katsella varsinkin suomenhevosia jousiampujien alla vaikken mikään suokki-ihminen olekaan. Jotenkin ne oli vaan niin.. persoonallisia ja symppiksiä paahtaessaan mukamas hirveää kyytiä radalla :) Alakuvassa näkyvä Piirron Voikko varsinkin sai hymyilemään joka kerta ohittaessaan, sillä hummalla oli asenne kohdillaan!
Melkoista taituruutta tuon täytyi vaatia, puhumattakaan reisilihaksista.. En tiedä, miten hyvin japanilaiset samurait istuu suomalaiseen ympäristöön noin yleensä, mutta välillä siinä unohti seisoskelevansa ihan perinteisen boreaalisen havumetsikön keskellä. Kaunista katseltavaa kaikin puolin, joskin olen ehkä outo, mutta välillä selostajan puhe jopa häiritsi tunnelmaa. Ainakin mun korvien välissä. No offense, ei ollut huono juontaja, mutta jotenkin miellän japanilaisen kulttuurin ja hommaan liittyvän henkisyyden.. hiljaisemmaksi? En tiedä enkä osaa nyt paremmin selittää, mutta ehkä tajusitte mitä tuolla tarkoitin. Nyt fiilis oli välillä kun olisi seurannut Mertsin juontamaa lätkämatsia (mikä ei toki ole missään määrin huono sekään, mutta argh, tilanne..)
Hummat ja ratsastusosuus ei toki ollut kaikki, vaan paikalla suoritettiin asiaankuuluvat siunaukset ja rituaalit shintolaispappien tekemänä. Missasin valitettavasti ihan alun tapahtumasta (kiitos jo aiemmin mainostamilleni Keskuspuiston surkeille tienviitoille, onneksi oli kännykässä navigaattori. Maununnevallehan mun pitikin päätyä juu..) ja paleltumiskuoleman pelossa jouduin hiippailemaan takaisin kotimatkallekin jo ennen loppupuhetta. Kaikkiaan kuitenkin älyttömän mielenkiintoinen tapahtuma ja ehdottomasti näkemisen (ja kuulemisen) arvoinen. Ja noiden ratsastajien tasapaino oli kyllä melko kateuttaherättävää..
Eli normaali sunnuntaipäivä pk-seudulla, mutta nyt arki töineen kutsuu ja meikäläisen lounasbreikki alkaa olla ohi, joten moikka taas ja palaillaan paremmalla ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti