Hiihtokausi avattu eilen (tänään kävin ihan perinteisesti vesisateessa liukastelemassa kasin ilkamajäisillä teillä, vitsi mitä liikunnan riemua. Harkitsen ihan vakavasti Icebugien hankkimista, mutta hinta vähän napostelee.. No, siinä vaiheessa kun olen pannuttanut pari kertaa noilla tappojäisillä teillä ja nilkutan murtuneen lonkan ja persuuksessa olevan Euraasian kokoisen mustelman kanssa voin kovettaa mieleni pankkikortin tuskanhuutoja kohtaan ja hankkia jälkiviisaasti ne hemmetin nastalenkkarit). Kävin tutkailemassa Intersportin alen jossain vaiheessa kuluneella viikolla ja ostin turhan kalliit ja kaltaiselleni sunnuntaihiihtelijälle liian hyvät sauvat ja eilen sitten pääsin umpijäiselle ladulle testaamaan. Jep. Toimii. Ihan turha väittää, että urheillessa varusteilla ei ole merkitystä. Voin käydä juoksemassa jäätävän rumissa reikäisissä pieruverkkareissa tai neonvärisessä kolme kokoa liian suuressa kasarituulipuvussa, no problemo jos ne vaan toimii hommassa, mutta huonoilla lenkkareilla ei kyllä pitäisi kenenkään juosta. Samoin hiihtäminen on laji, jossa totean kerta toisensa jälkeen, että tsori vaan kaikki maailmansyleilijät, mutta kyllä se vaan niin on, että paskoilla hikilaudoilla tapetaan sen vastaanottavaisimmankin aloittelijan motivaatio. Ja huonoissa ratsastushousuissa synteettisessä halpissatulassa istuminen saa parkkiintuneimmankin persustan ruvelle ja kaupan päälle parhaimmillaan hevoselle selkävaivat.
Mutta hiihto. Tuo teinien, inttipoikien ja suunnilleen kaikkien alakoululaisten vihaama pakkolaji. Kyllä varmasti onkin, jos joutuu hiihtämään niillä koululta lainatuilla liian suurilla/pienillä monoilla ja vääränmittaisilla suksilla, jossa on pohjassa historialliset tervavoitelut jostain 40-luvulta. Kiitän onneani, että porukat tajusi hankkia miulle kunnolliset sukset jo hyvin varhaisessa vaiheessa, vaikka ne eivät varmasti halvimmasta päästä aikoinaan olleetkaan. Olen muutaman kerran joutunut hiihtämään lainakamoilla ja ihan hirveää tervanjuontiahan se oli, pohjiin pakkautui viiden sentin lumikerros niin, että mäkeä pystyi kävelemään niiden jumisuksien kanssa ylös- tai alaspäin. Liukumisesta ei puhettakaan. Yhtä helvettiähän se oli. Kaikista lajeista ei toki tarvitse pitää (miehän en luistimia jalkaani laita vaikka aseella uhattaisiin, retkiluistelua voisin ehkä just ja just harkita heikkona hetkenäni), mutta veikkaan, että avoimella mielellä ja kunnollisilla varusteilla kokeiltaessa moni koulutraumoista kärsivä saattaisi jopa pitää hiihtämisestä.
Vetäkää muuten rasti seinään, mie olen meinaan kirjaamassa paraikaa täällä ylös uudenvuodenlupauksia. Siis minä. Uudenvuodenlupauksia. Mikä kohta tässä yhtälössä ei nyt natsaa..?
Hiihdosta kiinnostuneille suositellaan pitkän matematiikan valintaa lukio-opinnoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti