Perunkirjoitukseni ei ole lasten luettavaa

Nonni, viikonlopun jäljiltä menee taas vahvasti. Silmät ristissä just ja just yhdeksäksi (akateeminen vartti tässä maailmassa aina sallittakoon) labraan ja koko päivän tehnyt vaan mieli kahvia. Mitä en toki ole saanut, koska joka hiivatin kerta, kun olen kipaissut kahvihuoneelle kahvi on ollut joko vasta tippumassa tai sitten pannu jo tyhjä. Julmaa kohtalon ivaa. 

Ajattelin kuitenkin viihdyttää teitä kuva-arvoitukselta, josta jouduin kuitenkin silppuamaan alalaidan mittaskaalat pois. Ihan vaan ettei kukaan nyysi laadukasta kuvaani epälaadukkaisiin käyttötarkoituksiin. Mutta aiheeseen: Tiede-lehden kuukauden kysymyksen hengessä, mitäpä kuvassa näkyy?

Vaikka olen käytännössä istunut labrassa täällä ollessani poikkeuksetta joka päivä, revittiin silti kollegan kanssa lauantai-iltana (tai yönä, sitähän se oli) aikaa ja käytiin Maljassa nauttimassa muutama ennen sulkemisaikaa ja perimässä velkoja - allekirjoittaneella ei tän jälkimmäisen asian kanssa ollut mitään tekemistä, mutta en toki kieltäytynyt "vaihda pariksi tunniksi vapaalle" -kutsusta. Muuten oikein mukava reissu, mutta hävitin yhden korviksistani (-TTU SENTÄÄN!!) ja takista irtosi nappi. Nappeja nyt irtoilee harva se päivä, mutta en ymmärrä tota korvista. En ole koskaan aikaisemmin saanut rengasta napsahtamaan huomaamatta auki. Hyvä kun saan niitä edes pois ilman pihtejä. Ja totta helkkarissa sen piti olla vielä yksi lemppareistani.. 

Lievät Dextervibat tästä..

Neljännes uhreista lajiteltuna laatikkoonsa. Olen ehkä katsellut liikaa Dexua, mutta ei voi mitään. Kasviparat. Näitä epämääräisiä ja vähemmän onnistuneita työvaihedokumentointikuvia löytyy koneelta läjä, opin jossain vaiheessa kantapään kautta a) dokumentoimaan tekemiseni ja b) tekemään sen mahdollisimman nopeasti eli käytännössä kuvia näpsimällä. Joskus olen miettinyt nauhurin käyttämistäkin, mutta se olisi ehkä vähän liian hifistelyä. Ceeässii-laboranttimme tässä leikkaa lehdestä partakoneenterällä kolmattasadannettakuudettakymmenennettäkahdeksatta parin millin kokoista palasta jännityshien valuessa ohimoilta. Nyt ratkeaa, saadaanko mystinen ilmastonmuutos nalkkiin mahdollisesti tekemistään pahuuksista vai todetaanko se syyttömäksi todisteiden puuttuessa.. Öööh. Joo ei (ja tykkään kyllä hommistani erittäin paljon, mutta kovin jänskiksi niitä ei ihan kaikilta osin voi sanoa).

Bloggari 27 v sotkee edelleen vihkonsa. Voi kyllä. Ja tässä ollaan vielä suht hillityissä hieroglyfeissä, yleensä kun nuo vihkot näyttää siltä, että ihmettelen ettei niiden perusteella miulle ole jo myönnetty taiteilija-apurahaa. 

Niin juu. Tuli mailia, että tervetuloa tammikuussa alkavalle krav maga -kurssillemme. Katselin alkuun miekkailukursseja sillä silmällä, mutta jotenkin ajatus meikäläisestä valkoiseen muumiokostyymiin verhoutuneena heiluttelemassa florettia vaikutti aika absurdilta.. Säilän kanssa olisin hommaa voinut vielä harkitakin ja bofferointi nyt on ihan eri planeetalta, mutta sitä ei yllättäen ollut tarjolla. Ratsastus kun pk-seudulla oli valitettavasti todettava liian kalliiksi ja joustamattomaksi.