Still, we ravage the world we love

Nyt elävää elämää Kuopiosta. Tein jotain hyvin poikkeavaa ja harrastin kansalaisaktiivisuutta muutoin kun äänestämisen muodossa - osallistuin hiljaiseen mielenosoitukseen. Toisen kerran elämässäni. Kuulun siihen ikävään pessimistien joukkoon, joka ei oikein usko mielenosoitusten vaikuttavuuteen muutoin kun ajoittain, silloinkin käytännössä homma etenee aiheesta syntyneen mediakeskustelun kautta. Älkäähän sitten ymmärtäkö väärin, minusta on hienoa, että ihmiset ottavat kantaa epäkohtina pitämiinsä asioihin vaikenemisen sijasta, kunhan mielenilmaukset pysyvät väkivallattomina ja hyvän maun rajoissa, sekä niiden perusteluna esitetyt asiat pohjautuvat puolin ja toisin faktoihin eikä mutuun (tästä iso kiitos tällä kertaa). Tietysti kaikkiin asioihin ei ole olemassa oikeaa ratkaisua, en minäkään ihan niin mustavalkoisessa maailmassa elä..

Laatu on taas pokkarin taattua kymppi plussaa, mutta antaa olla vaan. Parempia kuvia voitte tsekata täältä ja samalla koettaa tunnistaa allekirjoittaneen naaman ;) Mutta porukkaa oli paikalla kiitettävästi ottamassa kantaa alueen kehittämissuunnitelmissa kaavailluille toimille. Googlaamalla löytyy enemmältikin, mikäli aihe kiinnostaa. 

Tuolta suunnattiin (vaihteeksi) syömään, tällä kertaa Haraldiin, joka oli ruokansa puolesta positiivinen yllätys. Ne annokseen kuuluneet omenakastikkeessa haudutetut punajuuret olivat osastoa "voisinko saada lautasellisen näitä, kiitos" ja vuohenjuustoakin oli sopivasti eikä liikaa, kuten monissa ravintola-annoksissa tuppaa olemaan. Samoin lakka-laventelijäätelöä olisin voinut syödä ämpärillisen. Yksinkertaisesti sanottuna tarjoilut toimi. Kiitos.

Tuntuu, kun nämä kaksi viikkoa olisi mennyt jotenkin normaalia nopeammin. Johtuuko se sitten kiireestä, seurasta vai mistä, mutta kaikesta huolimatta mukavaa tämä on ollut. Alkuperäisiin suunnitelmiin kuului jouluostoksilla käynti täällä kun iltaisin nyt on kuitenkin aikaa eikä mitään muuta tekemistä. Justiinsa. Onneksi olen sentään suunnilleen päättänyt, mitä etsin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vai miten se nyt meni. En ole ehtinyt (nyt puhutaan ihan oikeasti ehtimisestä eikä laiskuudesta tai motivaatiopuutteesta) edes salille tai lenkille perjantain jälkeen. Ja se sali on tosiaan tossa muutaman sadan metrin päässä. 

Seuraavan kerran palailen asiaan varmaankin taas tuolta etelämmästä.