Kerran vuodessa iskevä sitrushedelmähimo on pahimmillaan. Vaikka saankin noin puolet päivittäisestä energiastani hedelmistä, niin appelsiinit, greipit ja mandariinit jää normaalisti kaupan hyllylle. Sitruunaa ja limeä tulee käytettyä kokkaillessa, mutta niitä tuskin kovin moni popsii välipalaksi muutenkaan. Vaan kun himo iskee, niin yrittäkääpäs pitää miut poissa jääkaapin klementiinipussin kimpusta. Tämä on jatkunut jo piiitkään, joulun alla on pakko saada niitä pieniä, oranssinkeltaisia palloja. Aplareihin en koske, maussa ei ole vikaa, mutta olen joskus meinannut tukehtua sitkeämpään kuoreen (evoluutio yrittää karsia heikoimpia..?), joten joku alitajuinen itsesuojeluvaisto kehottaa pysyttelemään kaukana niistä. Tiedä sitten, johtuuko vain tuosta pakottavasta tarpeesta saada ahtaa askorbiinihappoa kitusiinsa vai jostain muusta, mutta mielestäni ne hemmetin pikkupalleroiset vielä maistuvatkin näin talvikuukausina mehevämmiltä kun kesällä..
Kuopiosta paluun jälkeen päivät on tuntunut vaan katoavan jonnekin ja pitkäksi venähtäneiden työpäivien lisäksi olen ravannut ympäriä kyliä joululahjoja etsimässä ja velimiestä morjenstamassa siinä sivussa, kiitosta vaan oppaana toimimisesta. Tänään on ollut rauhallisempi päivä, aamusta ratsastustunti ihan julmetun ihanalla hevosella - en jostain syystä yleensä pahemmin välitä tammoista (Emppu ei ole tamma, se on yksinkertaisesti Emppu), mutta Tikru valloitti sydämen välittömästi. Ei mahda mitään. Siinä oli kaikkea, mistä hevosessa pidän. Ja muistutti Allua. Ei ehkä ulkoisesti, mutta jokin vaan naksahti kohdalleen (ja taas naurettiin kun kehuin tunnin jälkeen kysyttäessä hevosen maasta taivaisiin, kuulemma suurin osa ei oikein lämpene tuolle ainakaan ensimmäisen kokeilukerran perusteella. No, mie lämpesin).
Pakko myöntää, etten ole pahemmin ajatellut joulua tänä vuonna. Viimeisin kuukausi meni Köpis/Kuopiolinjalla ja melkoisessa kiireessä, joten olen yrittänyt blokata kaiken mahdollisen stressiä aiheuttavan hamaan tulevaisuuteen. Salillakäynti ja lenkit on siirtynyt myöhäiseen ilta/yöaikaan, mikä itse asiassa tuntuu sopivan meikäläisen fysiikalle paremmin kun aamuinen silmät ristissä hölkkääminen. Nyrkkeilysäkin mättäminen tai tunnin juoksulenkki siinä yhdentoista aikaan iltasesta toimii. Niin joo, takaisin aiheeseen.. Pakollinen joulusiivous tuli tänään hoidettua alta pois ja sain ripustettua muutaman joulupallon huonekasveihin ja ikkunankarmeihin. Jep. Joulukuusen asemaa hoitaa tänä vuonna kultaköynnös, joka ei tosin näytä kovin tyytyväiseltä tuosta saamastaan kunniasta. Kaikki valoköynnökset sun muut odottakoon ensi vuotta, ihan sama enää tässä vaiheessa. Tuikkulyhty olisi kiva, mutta täällä ei ole paikkaa mihin sen voisi ripustaa.
Lähden jatkamaan tuota paketointiurakkaani vielä parin paketin osalta (niin, tyhmäähän se on lupautua paketoimaan lahjat muidenkin puolesta..) ja sitten jumitan loppuillaksi kirjan kanssa sohvannurkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti