Täällä on (liikakansoituksen ja -infrastruktuurin lisäksi) pimeää, ankeaa ja märkää, unohtamatta iltaisin jostain nousevaa sumua. Kihersin riemusta kun aamulla lehdessä väitettiin huomiselle lumisadetta, mutat nyt se on jo muuttunut niin, että tiedossa onkin sitä ihan perinteistä vettä vaan taivaan täydeltä. No niin, käsi pystyyn kenelle tuli yllätyksenä? Tiedossa siis toinen aktiivinen viikko sohvan pohjalla lojuen, toisaalta en mie tuonne ihmispaljouten kyllä jaksa muutenkaan raahautua. Pitäköön tunkkinsa perkele, olisin jopa ihan tyytyväinen mahdollisuudesta keskittyä vain työhommiin neljän seinän sisällä verhot suljettuna jos vaan noi ¤#/%# rakennusmiehet eivät räjäyttelisi takapihalla säännöllisin väliajoin niin, että puolenkymmentä paskahalvausta päivän aikana on taattu. Huomaatteko, miten hyvää kaupunkiasuminen on tehnyt meikäläisen hermoille jo puolessatoista viikossa..?
Njoo. Kävin eilisiltana katselemassa uuden Bond-leffan ja pakko sanoa, että oli ehdottomasti parhaita 007-rainoja ikinä. Kauhean korkeita ennakko-odotuksia ei ollut, mutta oli kiva todeta olleensa väärässä. Viiskybäsellä fiktiosankarilla oli kun olikin vielä annettavaa ;) Voidaan tietysti keskustella yleisesti bloggarin laaduttomasta leffamausta, mutta en ole koskaan jaksanut innostua 2000-luvulla tehdyistä taiteellisista mustavalkomykkäelokuvista, jossa kaukaisen maan sokea orpo kaatuu sirkkeliin - yksinäinen vanha mummo katselee sotaan lähteneen poikansa kuvaa - sadevesi valuu ulkona viemäriin elämää symboloiden ja kaikilla on ikävää, mutta se on merkityksetöntä, koska me olemme vain pieniä ihmisiä suuren koneiston hampaissa the end. Sori, mut mieluummin Bruce Willis likaisessa valkoisessa paidassa, Iso-Arska aurinkolasit päässä tai vaikka Mel Gibson takatukassaan listimässä ihan perinteisiä pahiksia ilman sen suurempaa moraalista opetusta ja jos hommaan liittyy hienoja autoja, olen enemmän kun tyytyväinen. Jätän taidepläjäykset ja romanttiset komedia- tai nyyhkyleffat suosiolla muille, niin maailma pelastuu paljolta pahalta.
Olen muuten pahoillani tästä blogin kuvattomuudesta, mutta viimeaikaisilla loisto-otoksilla voisin luoda lähinnä "Suomen rumimmat maisemat tihkusateessa" -lähiökammogallerian. Ajattelin kyllä ihan vakavissani hiippailla joku päivä kuvaamaan vaikka jonnekin radanvarteen ideana jonkinlainen ihmiskäden rakentaman ultimaterumuuden löytäminen ja sen muuttaminen kameran linssin läpi tekotaiteeksi.. (ja taas muistutuksena, en mie oikeasti ole näin negatiivinen ihminen, nou hätä. On vaan niin pirullisen mukavaa kirjoittaa ennemmin lievä v-tuilu hommaa ohjaamassa kun koko maailmaa rakastaen ja sateenkaaria sylkien. Voin toki testata sitäkin jos ihan välttämättä haluatte.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti