Maanantai ei mitään, tiistai ei mitään..

Ja täällähän on jotain valkoiseen etäisesti vivahtavaa maassa! Vautsi. Parastahan hommassa on tietysti se, että nelipyöräinen pikkumuru on edelleen kesärullat alla - syystä, että nimeltämainitsematon saksalainen kansanautomerkki on suuressa viisaudessaan päättänyt näköjään laittaa uudempiin malleihinsa ei-minkään-kanssa yhteensopivat lukkopultit ja edellinen omistaja on unohtanut jättää ko. pulteille tarkoitetun työkalun takaloosteriin autosta luopuessaan. No, yhteys on kuitenkin saatu ja osa tulossa postissa, joten eiköhän nuo renkaat vaihdu vielä tän viikon puolella. 

Lähdin jo lounasaikaan vähän oikomaan eilisen salin jäljiltä jomottavia koipiani ja [sarcasm] nauttimaan [/sarcasm] maisemista räntäsateen keskelle ja katsokaa ja ihailkaa, maa valkoisena (laatutakuuna kännykkäkamera):

Siis d44h, eiköhän niitata jouluvalot ikkunaan ja mennä markettiin kuuntelemaan pikkuoravien joululauluja ruuhkassa seisten kun maas on hanki ja kaikilla perse jäässä. Harkitsin muuten vakavasti blogin nimen muuttamista muotoon "eniten vituttaa kaikki", se ehkä kuvaisi paremmin ja toimisi samalla suoranaisena sisältövaroituksena. Pidetään mielessä..

Kaipasin kyllä aika kovaa niitä tuulilasinpyyhkijöitä silmälaseihini, ihan oikeasti pliis joku kehitelkää moinen huipputuote! Kuvista ei ehkä näy koko päivän jatkunut sade muutoin kun epätarkkuutena, mutta sitä tavaraa puski päin näköä ihan tosissaan. En pysty tällä hetkellä käyttämään piilolinssejä (eipä sillä, ne on melkein lopussakin taas, pitäisi tilailla jossain vaiheessa lisää), koska aiemmin käyttämäni halpiskuukausilinssit onnistuivat hankaamaan värikalvon viereen pienen haavauman oikeeseen silmään, vaikka ihan neuroottisen tarkak niiden kanssa yritinkin olla. Ilmeisesti linssi kovettui luvatun kuukauden sijasta jo ennen kun kolme viikkoa oli täynnä ja hiersi sitten, tai mistäs mie sen tiedän. Joka tapauksessa piilarit on jäänyt viime aikoina hyllylle.

Tulvii, tulvii.. Illemmalla toisella kävelylenkillä (oikeesti, reilu 20 km kävelyä päivässä?! Tsiisus meitsillä on tylsää työtuntien ulkopuolella) maa oli sitten ilosesti jäässä ja mm. todistin pyöräilijän tyylikästä volttia tangon yli turpa edellä asvalttiin oman lenkkini viimeisillä metreillä. Aika rivakasti se siitä nousi, että kovin fataalia aivovauriota ei ilmeisesti muodostunut siinä rytinässä. Harvinaista kyllä, tällä kertaa meikäläinen ei ottanut perstuntumaa maankamaraan, vaikka liukkaalla kelillä se yleensä onkin enemmän sääntö kun poikkeus.

Jes mut siirryn totaalisesti Rambon seuraan nyt loppuillaks. Lupaan vakaasti, että ainakin yritän hankkia elämän ennen seuraavaa postausta, okay?