Let there be light

Löysin itseni eilen kokeilemasta ukulelen soittamista ja helkkari, sehän oli ihan huippua! Vitsi mikä leirinuotiosoitin, varokaa vaan kitaroidenne ja mandoliinienne kanssa.. Ensikertalaisen taidoilla nyt yllättäen ei järin huikeisiin suorituksiin taivuttu, mutta perussoinnut sain painettua mieleeni ja vähän se soittimen logiikka suvaitsi avautua. Kielet on vaan niin nurinkurisesti kitaraan verrattuna.

Marraskuun tihkusateissa olen oikeastaan melkein tyytyväinen siitä, että ei tarvitse joka aamu vaivautua minnekään toimistolle töihin, vaan voin keitellä pannullisen kahvia, kietoutua pehmoisiin kotivaatteisiin ja istahtaa läppärin äärelle työskentelemään silmäpusseineni. Ainakin omalla kohdallani huomaan jossain määrin päivänvalon korreloivan unentarpeen kanssa. Kesällä menee helposti pitkiäkin jaksoja 4-5 tunnin unimäärillä, syksyllä taas ei toivoakaan päästä ylös ellei takana ole 8-10 tunnin totaalikoomaa. Lumien tullessa sitä sitten taas kummasti piristyy. Tässä kämpässä on muutenkin aika himmeä valaistus, noita ennenkin kuvissa vilahtaneita IKEAn paperivarjostimia eikä oikeastaan ollenkaan varsinaisia kattolamppuja eteistä lukuunottamatta. Huonona puolena on tietty se, että en meinaa iltaisin löytää paikkaa, jossa näkisi lukea (tai no ehkä tiskipöydän loisteputken alla.. yeah right).

No, luonnonvalon puuttuessa on luotettava perinteiseen konstiin - siis poltettava kynttilöitä. En laita pahakseni, joskin viime aikoina olen taas koheltanut sen verran antaumuksella, että ihme kun koko talo ei ole vielä palanut maan tasalle.. Aiheutan muuten varmaan kohta jonkun yleisen alumiinipulan kun käytän noita tuikkukynttilöitä siihen tahtiin, että hirvittää itseänikin. Mutta ne on vaan niin paljon kauniimpia ja jotenkin kotoisampia kun ledituikut. Onnistuin vielä jostain tarjouskorista nappaamaan mukaan paketillisen kahvintuoksuisia tuikkujakin, jotka ihan oikeasti muistuttavat tuoksultaan vastakeittyä kahvia. Ainakin täällä tuoksuu hyvältä..

Edellisen perusteella todettakoon, että tämän hetken ehdottomaksi sisustussuosikiksi ovat nousseet nuo Iittalan Kivi-lyhdyt. Sain eilen kokoelmaani muutaman lisää, enkä itse asiassa edes tiennyt, että niistä on tuollaista isompaakin kokoa olemassa. Taas yksi osoitus liiasta vapaa-ajasta kun mie alan miettimään sisustamista.. Huomenna on pakko tehdä ekskursio vaikka sitten Helsinkiin, hulluksihan tässä on tullut!