Viikonvaihde lusittu, palkkiona erinäinen määrä rakkoja jaloissa ja vain lievästi kipeät kintut seitsentuntisen yhtäjaksoisen kävelymaratonin jäljiltä. Vaelluskengät olisi voittanut maiharit 6-0 mutta eipä sattunut mukaan. Sori, huonolaatuisia kuvia tulee myöhemmin, kunhan saan kännykästä siirrettyä tän reissun kuvat koneelle.
Vaihdoin tosiaan hotellia pe-su välille, johtuen ihan yksinkertaisesti nuukuudesta. Vakiohostellini korottaa hintoja viikonlopuksi, jolloin asiakkaita on enemmän. Ylläri, kun kyseessä on nuorten viikonloppudokailureissuilla suosima halpismesta (jonka baarista saa kyllä oikein hyvää viiniä kohtuuhintaan..). Mie aattelin kuitenkin suosia tutkimusmatkailua kuningas alkomahoolin sijasta ja raahasin laukkuni pariksi yöksi Ørestadiin. Sieltä ja Vestamagerista löytyi sitten vaikka kuinka paljon hiekkapolkuja kauniissa maisemissa ja ööh.. ihan mielenkiintoisia kokemuksia, löysin itseni mm. lammashaasta päkäpäiden keskeltä. Sekä tietty julmettu ostoskeskus Fields, jota kiertäessä (neljä tuntia?!) tuli todettua taas kerran, että ostoshelvetit ei kuulu lempipaikkoihini.
Lampaat on ihan kivoja, mutta sen sijaan lievähkön halvauksen aiheutti sunnuntaiaamuinen ensimmäinen kävelylenkki. Ihan hotellin kupeesta lähti oikein mukavan oloinen hiekkatie ja mikäs sen parempaa kun aamukävely kahdestaan ajatustensa kanssa kauniissa maisemissa ja hyvässä kelissä. Se oli oikeinkin rentouttavaa siihen asti, kunnes tajusin, että jostain _hyvin_läheltä alkoi kuulua laukauksia varsin tiuhaan tahtiin. Mietin vähän aikaa juoksenko, maastoudunko lähimpään puskaan vai yritänkö kerrankin vaientaa ylivilkkaan mielikuvituksen ja ajatella tilannetta järkevästi (come on, kävelen jossain yleisellä ulkoilureitillä -joka paljastui myöhemmin golfkenttää kiertäväksi pääväyläksi- suht tiuhaan asutulla alueella, pari kilsaa Kööpenhaminan keskustasta. Kuinka suuri on todennäköisyys sille, että joku diabolinen metsästysseurue on ihmisjahdissa juuri kyseisellä ajanhetkellä X?) Hiippailin varovaisesti eteenpäin ja jossain vaiheessa alkoi näkyä radan toisella puolella ampumarataa. Jes. Ja siinä vaiheessa kun uskalsin vihdoin huokaista helpotuksesta, alkoi kuulua sieltä täältä "fore!" Sen verran tiedän golfista, että mikäli joku karjaisee kys. sanan, kannattaa ottaa jalat alle ellei halua pallosta otsalohkoon. Että se siitä rauhaisasta kävelystä..
..ja sitten kävikin mielessä, että miksi aina minä..
(Kuvitus edelliseltä reissulta, Ørsteds Park ja kiva vesisade. Tällä hetkellä täällä ei ole ollenkaan noin harmaata ja lehdetöntä, hullua mitä parissa viikossa ehtii tapahtua. Suosittelen muuten käväisemään tuolla vaikka aamiaisella, on tosi nätti pikkupuisto.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti