Passiflora incarnata

Aktivoiduin näköjään postaamisen kanssa nyt oikein kunnolla. Olen odotellut tässä koko ajan koska harmaanmusta pilvimassa repeää oikein kunnolla, päivällä on ollut kuivaa mutta koko ajan on haissut uhkaavasti sateelle ja maailmasta on kadonnut värit. En uskaltanut lähteä kovin teknisten työkalujen kanssa liikenteeseen tänään (reppu täynnä näytepulloja vaan..), käväisin kuitenkin tsekkaamassa kentät ja tutkimassa vähän uusia polkuja. 

Taisin jo aiemmin mainita, että varsinaisella Paddus-tievvan seidalla vierailu oli ylitsepääsemättömän houkutteleva ajatus ja nyt oli hyvä mahdollisuus, parin kilometrin ylimääräiseen lenkkiin oli hyvin aikaa. 

Suunta kohti Lapportenia, "Lapin porttia" (hei oikeesti, Gate of Lappland kuulostaa niin paljon paremmalta vaikka yleensä suosinkin ihan suomea...) ja siltähän se vähän näyttää. Kyltin mukaan matkaa olisi ollut 7 kilometriä suuntaansa ja arvoin hetken ihan vakavissani, että käväisen U-laakson alkuvaiheilla, mutta eilisen sateen jäljiltä maa oli suhteellisen märkää ja allekirjoittaneen vaelluskengät mallia matalahkot ja miltei vettäpitävät hyvin palvelleet muinaismuistoparat, joten haikein mielin vastustin sitä mielihalua. Lapportenin alueella on paljon valmiita vaellusreittejä ja polkuja on suhteellisen helppo seurata kaikkialla. Ihan vaan vinkkinä.

Pääkallonpaikalle piti vähän kiipeillä. En tiedä, johtuiko se muinaisten jumalten läsnäolosta vai mistä, mutta vaikka tuolla korkeudella ei enää juuri vaivaiskoivua ihmeellisempää näkynyt, niin uhrikiven läheisyydessä kasvoi suurimmat puut mitä olen alueella huomannut. Alhaalla on pelkkää karua varvikkoa ja tuonne nyppylälle kiivetessä yhtäkkiä oletkin melkein metsässä.  

Uhrikivellä istuskelu saattoi olla epäkunnioittavaa, mutta ne maisemat.. (Saatan olla väärässä, mutta tietääkseni täälläpäin ei ole -onneksi- harrastettu ihmisuhreja, poron- ja valaanrasvaa ja eläimiä ilmeisesti kylläkin? Suohon sorrettujen henkiä sen sijaan saattaa kuljeskella alueella yöttöminä öinä.. Onnistun vielä pelottelemaan itseni hengiltä kiitos armaanrakkaanmielikuvitukseni, kun ties mitkä lapsille tarkoitetut kummitusjutut saa niskavillat pystyyn ja kylmän käden liikkumaan selkärangan viertä pitkin.)

Taidan siirtyä asuntolalle iltateelle (tukehdun täällä nauruun, ostin rauhoittavana markkinoitavaa kärsimyskukka-yrttiteetä ja aloin googlailemaan onko sillä oikeasti jotenkin tutkitusti rauhoittava vaikutus ja löysin tämän: "Kärsimyskukka on saanut nimensä 1500-luvulla. Lähetyssaarnaajat löysivät kukan ja he näkivät kukassa Kristuksen kärsimyshistorian. Heidän mielestään köynnöksen kärhet symboloivat ruoskia. Liuskaiset lehdet taas symboloivat kiusaajien käsiä. Kukan verhiö ja terälehdet symboloivat kymmentä apostolia. Orjantappurakruunua kuvastaa lisäteriö. Heteet symboloivat vasaroita.")

Niin kenellä oli vilkas mielikuvitus..? Alan vaikuttaa ihan normaalilta näiden häiskien jälkeen.