Vitutus maximus
Pari päivää on satanut lunta, eilen tuppasi vaakasuuntaan päin näköä kun seisoskelin ulkosalla. Huolimatta esittämistäni liikunnallisista "kuinka pysyt lämpimänä seistessäsi kuusi tuntia putkeen tuulessa ja tuiskussa" performansseista, joita yritin harjoittaa säännöllisesti, olen melko varma että tulin kokeneeksi miltä tuntuu kun veri jäätyy suoniin. Se on varsin luova tila.. Silti kaikkialla oli niin saata- sori, siis älyttömän kaunista.
Välillä naurattaa kun tulee viestiä Suomen puolelta kuinka siellä on täys kesä päällä (ei taida olla enää, mutta viime viikolla ainakin?) ja täällä tulee kiskottua aina vaan lisää vaatekerroksia niskaan. Se on jotenkin hämmentävä tunne herätä aamulla yön jälkeen, joka ei ollut yö, katsoa kuinka ulkona lunta sataa hiljalleen ja sen jälkeen kurkata kalenterista että jaa, sehän ois noin niinku kesäkuu. Kelithän on suoraan kun Suomen juhannuksesta, täällä voi harjoitella kaikkea muuta paitsi turnauskestävyyttä, sillä ruotsalaisesta oluesta ei saa kun vessahädän. En juuri kirjoittanut tätä. Ja te ette ainakaan äsken lukeneet mistään paikalliseen panimotavaraan liittyvästä.
Mutta täällä asustaminen on suorastaan kehittävää, sillä opin eilen, kuinka bluetooth toimii (selvitettyäni ensin mikä se suunnilleen on) ja sain jopa siirrettyä tiedoston (rasti seinään, nyt ollaan jo kovien suoritusten sarjassa!) kännykästä koneelle. Ei siinä sitten kovin montaa vuotta mennytkään oppia kyseistä äärimmäisen vaativaa taitoa. Nyt kun oppisin sitten käyttämään vielä alakerran pesukonetta.. Meillä oli viimeksi pahimmanlaatuinen erimielisyys ja pesukone vei ekan erän 1-0.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti