Pahus vieköön, onnistun ilmeisesti lottoamaan itseni aina niihin maihin, joissa ei ole käytössä euroa. Kaikkialla toitotetaan, että heheh, Euroopan hieno yhteinen valuutta ja on se nyt helppoa kun kaikkialla voi maksaa samalla saamarin uppoavalla raudalla, mutta kun ei. Kipastaan ihmeessä käymään pankissa vaihteeksi (koskahan saan sellaisen aktiivikäyttäjän vipkultapossuavainasiakasstatuksen sieltä?) kun tässä ei onneksi muuten ole tekemistä.
Black sheep taattua kännykkälaatua
Kotiuduin tosiaan Suomeen perjantain vastaisena yönä, sieltä bussilla Huittisiin sunnuntaina ja tarkoitus oli vain noutaa auto ja ajella samaa kyytiä aina Kuopioon asti kamojen kanssa. Toisin kävi, sillä perillä istuttuani hetken kahvipöydässä ja pohdiskeltuani syntejä syviä (kuten miten ihmeessä Suomen peli tökki niin pahasti?!) tulos oli lopulta se, että päädyttiin talon isännän kanssa hyppäämään pikapikaa autoon ja hurauttamaan lähimmälle R-kioskille (ai onko äitienpäivänä kaupat yleensäkin kiinni..) hakemaan olusta ja naksuja. Loppuilta meni sitten sohvalla lätkää tuijottaen ja auton keula kääntyi kohti Itä-Suomea vasta maanantaiaamuna. Jotta sellasta. Huomenna voinkin ajella taas takaisin sinne lentokentän kupeeseen..
Ette arvaakaan, kuinka mielelläni matkustaisin omalla autolla perille asti.
Pyykit sain sentään tässä välissä pestyä ja parilla kaviokkaalla ehdin ratsastamaankin eilen, joten ajankäytön suunnittelu ei ole mennyt ihan päin näreikköä. Tosin takalisto ja ne olemattomat vatsalihakset olisivat kiittänyt rauhallisemmasta menosta kun rataharkka-estetunnista ja kouluväännöstä (linjaväistö ja taivutukset yööks siirtymäharjoitukset argghh) reilun kahden viikon totaalisen ratsastustauon jälkeen. Illalla oli reidet jumissa ja ajattelin fiksuna käydä avaamassa pahimmat maitohapot ihan kevyellä hölkkälenkillä. Lopputuloksena olen tänään liikkunut rennosti kun reumaattinen zombie. Syy saattaa kyllä olla "se ei tehoa ellei se satu" -asenteessa, jota noudatan laiskoina päivinä juostessa..
Junnun kasikenkä ja aliensormet
Tässä olisi vielä tehtävänä opetella kuvaamaan työkameralla, en ehkä ole ihan sinut sen kanssa ja järkkäriin tottuneena tollasen pokkarin jälki ei ihan hirveästi hivele silmää. Ihan ok peruskamera (12,2 mpix Samsung ES9), mutta ainakaan maisemakuvauksessa siitä ei ole mihinkään. Pitää lähteä illalla tsekkaamaan miten se käyttäytyy vähäisemmässä valossa. Juu ei se kovin vaativaan käyttöön joudu toki varsinaisessa tarkoituksessaan, mutta kun ahistaa jo etukäteen jos jälki on puolivillasta.
Ei näin.. harjoittelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti