Miksi luolassa kököttäminen on kuitenkin ihan kivaa

Lentomatkustamisessa on tasan kolme hauskaa asiaa; nousu, laskeutuminen ja mahdollinen turbulenssi. Viimeksimainittuakaan ei valitettavasti ole tarjolla kaikilla lennoilla, koska todennäköisesti suurin osa matkustajista ei jaa tätä samaa mieltymystä ja on lentoyhtiöiden kannalta helpompaa tarjota tasaista kyytiä kun siivota matkustamosta heikkovatsaisempien ohipussituksia. Tylsimykset. Oikeasti säälin sydämeni pohjasta niitä ihmisiä, jotka joutuvat lentämään aamulla jonnekin maahan X työpalaveriin ja sitten iltakoneella takas, parhaimmillaan sama toistuu useita kertoja viikossa. Urgh.

Ensinnäkin lentokenttä on yhtä jonottamista. Ensin raahaudut silmät ristissä ennen kukonlaulua paikan päälle tulostamaan boarding passia vastahankaisesta masiinasta, pudottamaan kamojasi linjalle (yleensä saat vielä maksaa ekstraa tässä vaiheessa, sillä sehän ei ole mahdollista lisätä ekstrakapsäkkien kuluja loppusummaan lippua ostaessa), jonka jälkeen voit jonottaa turvatarkastukseen parin tahvon perässä, jotka jumittavat koko systeemin sillä eiväthän he nyt huomanneet sitä elefantin kokoista taulua jossa luki “riisu takkisi, kenkäsi, laita nesteet pussiin, ota läppäri hihnalle..” ja eihän se nyt heitä kai koske ei en minä, tunnen tän paikan omistajan ja sinä pieni turvatarkastaja olet juuri nyt tekemässä munauksen ja saamassa potkut. Kun lopulta pääset kävelemään sen tarkastuksen läpi (jossa saat riisua käytännössä kaiken alinta vaatekerrosta lukuunottamatta, kastella sukkasi siinä hihnan edessä olevassa vesilätäkössä, koska kenkien jalassapitäminen on mahdottomuus, kaivaa läppärin, soittimen, lisälevyasemat ym.. laukustasi hihnalle nähtäväksi, selittää hälyttimen reagoivan lävistyskoruihin eikä suinkaan mihinkään räjähtäviin ihonalaisiin implantteihin ja tän jälkeen joku testaa kylmällä sormellaan ettei vahingossakaan housun vyötärönauhan alla ole piilotettuna ydinasetta. Lopulta voit käyttää kymmenen minuuttia pukeutuaksesi uudelleen ja kasaamalla romusi takaisin siihen räjähdyspisteiseen laukkuun/reppuun whatever, jonka hetki aiemmin revit auki. Ai niin, olet myös hammastahnaa ja yhtä sytkäriä köyhempi, sillä hammastahna oli liian suuri nestepitoinen pakkaus ja kahden stenkun vieminen matkustamoon on kielletty – ainahan on mahdollista hajottaa toinen sytytin, levittää nesteet penkille ja toisella sytyttää sitten lentokone palamaan iloiseksi soihduksi. Jeh. Niin miekin ajattelin, mutta eipä mahda mitään. My mistake.)

Jonottamisen seuraava vaihe on portilla, jossa voit venailla ensin koneen saapumista hörppien viiden euron hintaista haaleaa lentokenttäsumppia. Kuultuasi  kaiuttimista boardingin alkavan, voit jatkaa uniasi kamojesi päällä vielä hetken pipo silmille vedettynä, kunnes joku vihainen kanssamatkustaja ilmoittaa kovaan ääneen, että kyllä se on nyt jo perkele tultava tänne jonoon ja koneeseen tai me kaikki myöhästytään. Leimattuasi itsesi sisään voit lonnia rauhassa kohti konetta, sillä seuraava tukos on kuitenkin matkustamossa, jossa joku etuosaan jäävä ajattelevainen matkustaja jumittaa porukan seisomalla keskellä käytävää ja tunkemalla tavaroitaan lokeroon “ei-kun-laitan-tän sittenkin-tähän-toiseen”.

Harrastettuasi rutkasti zen-mielenhallintaa ja muisteltuasi mitä anger management –kurssilla puhuttiin kymmeneentuhanteen laskemisesta ensin suomeksi ja sitten uudelleen miettien numerot mielessäsi venäjäksi laskevassa järjestyksessä, voit iskeä ahterisi omalle paikallesi hätistettyäsi ensin kohteliaasti siinä istuneen lievää kovemmassa humalassa olleen kanssamatkustajan omalle paikalleen, yleensä stuertin suosiollisella avustuksella. Nyt jos ollaan oikein onnellisia, niin viereinen paikka jää tyhjäksi. Jos ei, niin sitten voikin alkaa pikapikaa harjoittamaan shamaanitaitoa “kuinka irrotan sieluni ruumiistani ja siirrän mieleni mukavaan paikkaan kuten hammaslääkäriin tai supermarketin jouluruuhkaan kuuntelemaan pikkuoravien tonttulauluja seuraaviksi x tunniksi”. Onnelliset osaa nukkua matkustamossa. En kuulu heihin. Olen sen sijaan hyvin tietoinen raajojeni häiriintyneestä verenkierrosta, ennestään sökön polveni varsin kivuliaasta asennosta ja siitä tosiasiasta, että seuraavan x tunnin aikana kykenen tuurilla liikuttamaan vasemman käteni etusormea ja ehkä hivuttamaan oikeaa jalkaani muutaman sentin eteenpäin, ellei edeltävällä penkkirivillä istuva henkilö päätä laskea selkänojaa syliin. Siinä vaiheessa viimeinenkin toivo on menetetty ja voit vain hihitellä mielessäsi ja yrittää ottaa tilanteesta kaiken riemun irti.Voi olla hankalaa, varsinkin jos vierustoverisi päättää heittäytyä puheliaaksi haluten keskustella Iso-Britannian 40-luvulla harjoittamasta talouspolitiikasta. Tai mistä hyvänsä aihealueesta, josta et varmasti tiedä yhtään mitään. 

Vaihtolennot on sitten oma lukunsa. Edellämainittujen lisäksi asiaa mutkistaa nimittäin asia nimeltä matkatavarat. Tietyillä kentillä ne toimitetaan suoraan määränpäähäsi (tai siis ne pitäisi toimittaa, mutta todellisuudessa voit illalla odotella kamojasi hihnan äärellä ja lopulta asiaa selvitettyäsi henkilökunnan kanssa todeta, että ookoo, ei ole puhtaita sukkia, sillä rojut makaa jossain Helsingörissä tai -borgissa Helsingin sijaan –esimerkkinä lähikentistä transit Oslossa) tai vaihtoehtoisesti joudut itse hoitamaan vaihdon eli raahaamaan kamasi läpi suuruudenhullun arkkitehdin suunnitteleman lentokenttärakennuksen voidaksesi tsekata ne itse uudelleen sisään jatkolentoa varten (mm. Arlanda, tässä tosin etuna se, että suuremmalla todennäköisyydellä saat illaksi ne viimeiset puhtaat sukat laukustasi). Ja mainitsinko jo odottamisen ja jonottamisen..? Se riemu on tietysti näissä tarjolla tuplana tai triplana, vaihtojen määrästä riippuen.

Sen sijaan noi täällä pörräävät helikopterit vaikuttaa varsin hauskoilta peleiltä, joudun varmaan jossain vaiheessa ottamaan selvää paljonko kierros maksaa.. 

Oh fog, oh dew, neither one was good for me

Muutama päivä enää jäljellä tätä ensimmäistä reissua. Olen odotellut viikon yhtä lähtetystä saapuvaksi ja tänään sain sen paketin vihdoin käsiini (olen ollut kyseistä lähetystä odotellessa välillä kun perseelle ammuttu karhu, en ole ehkä muutenkaan maailman kärsivällisin ihminen ja ihan oikeasti tarvitsin sen paketin sisällön eilen enkä nyt. Tai mieluimmin olisin ottanut sen jo viime viikolla).

Vitutus maximus

Pari päivää on satanut lunta, eilen tuppasi vaakasuuntaan päin näköä kun seisoskelin ulkosalla. Huolimatta esittämistäni liikunnallisista "kuinka pysyt lämpimänä seistessäsi kuusi tuntia putkeen tuulessa ja tuiskussa" performansseista, joita yritin harjoittaa säännöllisesti, olen melko varma että tulin kokeneeksi miltä tuntuu kun veri jäätyy suoniin. Se on varsin luova tila.. Silti kaikkialla oli niin saata- sori, siis älyttömän kaunista. 

Välillä naurattaa kun tulee viestiä Suomen puolelta kuinka siellä on täys kesä päällä (ei taida olla enää, mutta viime viikolla ainakin?) ja täällä tulee kiskottua aina vaan lisää vaatekerroksia niskaan. Se on jotenkin hämmentävä tunne herätä aamulla yön jälkeen, joka ei ollut yö, katsoa kuinka ulkona lunta sataa hiljalleen ja sen jälkeen kurkata kalenterista että jaa, sehän ois noin niinku kesäkuu. Kelithän on suoraan kun Suomen juhannuksesta, täällä voi harjoitella kaikkea muuta paitsi turnauskestävyyttä, sillä ruotsalaisesta oluesta ei saa kun vessahädän. En juuri kirjoittanut tätä. Ja te ette ainakaan äsken lukeneet mistään paikalliseen panimotavaraan liittyvästä. 

Mutta täällä asustaminen on suorastaan kehittävää, sillä opin eilen, kuinka bluetooth toimii (selvitettyäni ensin mikä se suunnilleen on) ja sain jopa siirrettyä tiedoston (rasti seinään, nyt ollaan jo kovien suoritusten sarjassa!) kännykästä koneelle. Ei siinä sitten kovin montaa vuotta mennytkään oppia kyseistä äärimmäisen vaativaa taitoa. Nyt kun oppisin sitten käyttämään vielä alakerran pesukonetta.. Meillä oli viimeksi pahimmanlaatuinen erimielisyys ja pesukone vei ekan erän 1-0.

Passiflora incarnata

Aktivoiduin näköjään postaamisen kanssa nyt oikein kunnolla. Olen odotellut tässä koko ajan koska harmaanmusta pilvimassa repeää oikein kunnolla, päivällä on ollut kuivaa mutta koko ajan on haissut uhkaavasti sateelle ja maailmasta on kadonnut värit. En uskaltanut lähteä kovin teknisten työkalujen kanssa liikenteeseen tänään (reppu täynnä näytepulloja vaan..), käväisin kuitenkin tsekkaamassa kentät ja tutkimassa vähän uusia polkuja. 

Taisin jo aiemmin mainita, että varsinaisella Paddus-tievvan seidalla vierailu oli ylitsepääsemättömän houkutteleva ajatus ja nyt oli hyvä mahdollisuus, parin kilometrin ylimääräiseen lenkkiin oli hyvin aikaa. 

Suunta kohti Lapportenia, "Lapin porttia" (hei oikeesti, Gate of Lappland kuulostaa niin paljon paremmalta vaikka yleensä suosinkin ihan suomea...) ja siltähän se vähän näyttää. Kyltin mukaan matkaa olisi ollut 7 kilometriä suuntaansa ja arvoin hetken ihan vakavissani, että käväisen U-laakson alkuvaiheilla, mutta eilisen sateen jäljiltä maa oli suhteellisen märkää ja allekirjoittaneen vaelluskengät mallia matalahkot ja miltei vettäpitävät hyvin palvelleet muinaismuistoparat, joten haikein mielin vastustin sitä mielihalua. Lapportenin alueella on paljon valmiita vaellusreittejä ja polkuja on suhteellisen helppo seurata kaikkialla. Ihan vaan vinkkinä.

Pääkallonpaikalle piti vähän kiipeillä. En tiedä, johtuiko se muinaisten jumalten läsnäolosta vai mistä, mutta vaikka tuolla korkeudella ei enää juuri vaivaiskoivua ihmeellisempää näkynyt, niin uhrikiven läheisyydessä kasvoi suurimmat puut mitä olen alueella huomannut. Alhaalla on pelkkää karua varvikkoa ja tuonne nyppylälle kiivetessä yhtäkkiä oletkin melkein metsässä.  

Uhrikivellä istuskelu saattoi olla epäkunnioittavaa, mutta ne maisemat.. (Saatan olla väärässä, mutta tietääkseni täälläpäin ei ole -onneksi- harrastettu ihmisuhreja, poron- ja valaanrasvaa ja eläimiä ilmeisesti kylläkin? Suohon sorrettujen henkiä sen sijaan saattaa kuljeskella alueella yöttöminä öinä.. Onnistun vielä pelottelemaan itseni hengiltä kiitos armaanrakkaanmielikuvitukseni, kun ties mitkä lapsille tarkoitetut kummitusjutut saa niskavillat pystyyn ja kylmän käden liikkumaan selkärangan viertä pitkin.)

Taidan siirtyä asuntolalle iltateelle (tukehdun täällä nauruun, ostin rauhoittavana markkinoitavaa kärsimyskukka-yrttiteetä ja aloin googlailemaan onko sillä oikeasti jotenkin tutkitusti rauhoittava vaikutus ja löysin tämän: "Kärsimyskukka on saanut nimensä 1500-luvulla. Lähetyssaarnaajat löysivät kukan ja he näkivät kukassa Kristuksen kärsimyshistorian. Heidän mielestään köynnöksen kärhet symboloivat ruoskia. Liuskaiset lehdet taas symboloivat kiusaajien käsiä. Kukan verhiö ja terälehdet symboloivat kymmentä apostolia. Orjantappurakruunua kuvastaa lisäteriö. Heteet symboloivat vasaroita.")

Niin kenellä oli vilkas mielikuvitus..? Alan vaikuttaa ihan normaalilta näiden häiskien jälkeen. 

Joskus sanat eivät riitä kertomaan

Täällä toimii tuo netti tällä hetkellä (aina?) aika hitaasti, joten katsotaan tuleeko tästä päivittämisestä mitään. Olen tosiaan vihdoinkin Abiscossa, viikon verran ehtinyt tutkailla paikkoja ja aloitella kenttähommia, nautiskellut upeista maisemista ja saunonut. Tutkimusasema sijaitsee aivan Torneträskin rannalla, vuoristoa löytyy joka puolelta ja näkyvyyttä on Norjaan asti. Yöllä pimeää on parin tunnin ajan, kohta alkaa yöttömän yön kausi ja aika maaginen ympäristöhän tämä jotenkin on. Viime viikonloppuna satoi lunta, eilen ja toissapäivänä kun olin rinkka selässä patikoimassa lämmintä oli +15 astetta, ehkä enemmänkin. Paikoitellen metsässä on vielä lunta polveen asti, tuntuu oudolta kahlata kinoksissa t-paita päällä mielettömässä auringonpaisteessa hikoillen. Yllättäen tänään sitten sataa ja pidän labra/kirjastopäivää, joten ehdin vihdoin avaamaan tietokonettakin. 

Mutta hei, ei todellakaan kaduta. Harvan työpisteellä on näin komeita maisemia ja saunaetu on melko kova sana, varsinkin kun keskuksen saunat on ihan loistavia. Pahus, ruotsalaiset osaa siis rakentaa saunan.. Ja sauna on aika pitkälti sitä, mitä iltaisin kaipaa. Viimeiset pari päivää "työpäivään" on kuulunut 10 kilometrin patikointi työvälineistön (15-20 kiloa) kanssa vuoristoisemmille alueille ja päälle kahdeksan tuntia kenttähommia. Ainakin tän kesän jälkeen olen pahuksen hyvässä kunnossa ;)

Maisemat on häikäiseviä. Karun kaunista ja en meinaa malttaa odottaa, että kevät alkaa kunnolla. Tällä hetkellä ensimmäiset kukat on puhjennut ja siellä täällä näkyy uutta vihreää. Muutoin näkyy lähinnä ikivihreitä puuvartisia kasveja ja edellisvuoden kuollutta biomassaa (noniin, biologi asialla taas termistönsä kanssa..). Lajeja on sen verran vähän, että yritän kuljeskella täällä kasvikirjan kanssa, tunnistaa kasvit ja opetella tieteelliset nimet.


Jes. Mie lähden kokkailemaan lounasta, terveisiä pohjoisesta!

Tarkastin sen Wikipediasta

Pahus vieköön, onnistun ilmeisesti lottoamaan itseni aina niihin maihin, joissa ei ole käytössä euroa. Kaikkialla toitotetaan, että heheh, Euroopan hieno yhteinen valuutta ja on se nyt helppoa kun kaikkialla voi maksaa samalla saamarin uppoavalla raudalla, mutta kun ei. Kipastaan ihmeessä käymään pankissa vaihteeksi (koskahan saan sellaisen aktiivikäyttäjän vipkultapossuavainasiakasstatuksen sieltä?) kun tässä ei onneksi muuten ole tekemistä. 

Black sheep taattua kännykkälaatua

Kotiuduin tosiaan Suomeen perjantain vastaisena yönä, sieltä bussilla Huittisiin sunnuntaina ja tarkoitus oli vain noutaa auto ja ajella samaa kyytiä aina Kuopioon asti kamojen kanssa. Toisin kävi, sillä perillä istuttuani hetken kahvipöydässä ja pohdiskeltuani syntejä syviä (kuten miten ihmeessä Suomen peli tökki niin pahasti?!) tulos oli lopulta se, että päädyttiin talon isännän kanssa hyppäämään pikapikaa autoon ja hurauttamaan lähimmälle R-kioskille (ai onko äitienpäivänä kaupat yleensäkin kiinni..) hakemaan olusta ja naksuja. Loppuilta meni sitten sohvalla lätkää tuijottaen ja auton keula kääntyi kohti Itä-Suomea vasta maanantaiaamuna. Jotta sellasta. Huomenna voinkin ajella taas takaisin sinne lentokentän kupeeseen..

Ette arvaakaan, kuinka mielelläni matkustaisin omalla autolla perille asti.

Pyykit sain sentään tässä välissä pestyä ja parilla kaviokkaalla ehdin ratsastamaankin eilen, joten ajankäytön suunnittelu ei ole mennyt ihan päin näreikköä. Tosin takalisto ja ne olemattomat vatsalihakset olisivat kiittänyt rauhallisemmasta menosta kun rataharkka-estetunnista ja kouluväännöstä (linjaväistö ja taivutukset yööks siirtymäharjoitukset argghh) reilun kahden viikon totaalisen ratsastustauon jälkeen. Illalla oli reidet jumissa ja ajattelin fiksuna käydä avaamassa pahimmat maitohapot ihan kevyellä hölkkälenkillä. Lopputuloksena olen tänään liikkunut rennosti kun reumaattinen zombie. Syy saattaa kyllä olla "se ei tehoa ellei se satu" -asenteessa, jota noudatan laiskoina päivinä juostessa..

Junnun kasikenkä ja aliensormet

Tässä olisi vielä tehtävänä opetella kuvaamaan työkameralla, en ehkä ole ihan sinut sen kanssa ja järkkäriin tottuneena tollasen pokkarin jälki ei ihan hirveästi hivele silmää. Ihan ok peruskamera (12,2 mpix Samsung ES9), mutta ainakaan maisemakuvauksessa siitä ei ole mihinkään. Pitää lähteä illalla tsekkaamaan miten se käyttäytyy vähäisemmässä valossa. Juu ei se kovin vaativaan käyttöön joudu toki varsinaisessa tarkoituksessaan, mutta kun ahistaa jo etukäteen jos jälki on puolivillasta.

Ei näin.. harjoittelua!

Travel long enough and you'll finally find yourself

Viikonvaihde lusittu, palkkiona erinäinen määrä rakkoja jaloissa ja vain lievästi kipeät kintut seitsentuntisen yhtäjaksoisen kävelymaratonin jäljiltä. Vaelluskengät olisi voittanut maiharit 6-0 mutta eipä sattunut mukaan. Sori, huonolaatuisia kuvia tulee myöhemmin, kunhan saan kännykästä siirrettyä tän reissun kuvat koneelle.

Vaihdoin tosiaan hotellia pe-su välille, johtuen ihan yksinkertaisesti nuukuudesta. Vakiohostellini korottaa hintoja viikonlopuksi, jolloin asiakkaita on enemmän. Ylläri, kun kyseessä on nuorten viikonloppudokailureissuilla suosima halpismesta (jonka baarista saa kyllä oikein hyvää viiniä kohtuuhintaan..). Mie aattelin kuitenkin suosia tutkimusmatkailua kuningas alkomahoolin sijasta ja raahasin laukkuni pariksi yöksi Ørestadiin. Sieltä ja Vestamagerista löytyi sitten vaikka kuinka paljon hiekkapolkuja kauniissa maisemissa ja ööh.. ihan mielenkiintoisia kokemuksia, löysin itseni mm. lammashaasta päkäpäiden keskeltä. Sekä tietty julmettu ostoskeskus Fields, jota kiertäessä (neljä tuntia?!) tuli todettua taas kerran, että ostoshelvetit ei kuulu lempipaikkoihini.

Lampaat on ihan kivoja, mutta sen sijaan lievähkön halvauksen aiheutti sunnuntaiaamuinen ensimmäinen kävelylenkki. Ihan hotellin kupeesta lähti oikein mukavan oloinen hiekkatie ja mikäs sen parempaa kun aamukävely kahdestaan ajatustensa kanssa kauniissa maisemissa ja hyvässä kelissä. Se oli oikeinkin rentouttavaa siihen asti, kunnes tajusin, että jostain _hyvin_läheltä alkoi kuulua laukauksia varsin tiuhaan tahtiin. Mietin vähän aikaa juoksenko, maastoudunko lähimpään puskaan vai yritänkö kerrankin vaientaa ylivilkkaan mielikuvituksen ja ajatella tilannetta järkevästi (come on, kävelen jossain yleisellä ulkoilureitillä -joka paljastui myöhemmin golfkenttää kiertäväksi pääväyläksi- suht tiuhaan asutulla alueella, pari kilsaa Kööpenhaminan keskustasta. Kuinka suuri on todennäköisyys sille, että joku diabolinen metsästysseurue on ihmisjahdissa juuri kyseisellä ajanhetkellä X?) Hiippailin varovaisesti eteenpäin ja jossain vaiheessa alkoi näkyä radan toisella puolella ampumarataa. Jes. Ja siinä vaiheessa kun uskalsin vihdoin huokaista helpotuksesta, alkoi kuulua sieltä täältä "fore!" Sen verran tiedän golfista, että mikäli joku karjaisee kys. sanan, kannattaa ottaa jalat alle ellei halua pallosta otsalohkoon. Että se siitä rauhaisasta kävelystä..

..ja sitten kävikin mielessä, että miksi aina minä..


(Kuvitus edelliseltä reissulta, Ørsteds Park ja kiva vesisade. Tällä hetkellä täällä ei ole ollenkaan noin harmaata ja lehdetöntä, hullua mitä parissa viikossa ehtii tapahtua. Suosittelen muuten käväisemään tuolla vaikka aamiaisella, on tosi nätti pikkupuisto.)

On elämä puuttuvan kortin värinen

Selevä, eli näköjään bloggeria ei enää nykyään voi käyttää lataamatta chromea. Rehellinen mielipiteeni aiheesta ei ole täysin painokelpoinen (oikeasti, miksi %¤&/#% miun piti just asentaa itelleni chrome kakkosselaimeksi pelkästään sen takia, että tämä kyseinen sivusto tai lähinnä sen viestinluontieditori suvaitsisi toimia? Inhoan kaikenlaisia pakkorekisteröintejä ja -liitoksia yli kaiken, mietin hetken jo että ajetaan koko roska alas taas vaihteeksi ja kiitos näkemiin. Ei sentäs, mutta nyt on useampia selaimia sitten. Montako ihminen oikein tarvitsee  nykynetinkäyttäjänä..?)


Olin jo sopivasti pahalla tuulella kiitos tämän "youtube näyttää ilmaiseksi lätkän MM-matsit - eipäs näytäkään tai siis näyttää mutta ei ainakaan sulle" -sekoilun takia. Mistä kivenkolosta löydän Tanskasta jonkun urheilubaarin, joka näyttää Suomen ottelut? Tai edes muita otteluita.. (Juu juu, luin kyllä siitä geoblokkauksesta ja nerostihan voisi ajatella jotain kunnon hc-nörtteilyä ja ties mitä IP-osoitteen vaihtamista Indokiinaan matsien ajaksi, mutta jos nyt ei kuitenkaan, sillä a) meikäläisen taidot ei todellakaan riitä moiseen ja b) tämä on työkone. Niin, se geoblokkaus on tosiaan voimassa myös täällä.


Purkautuminen ohi. Tänään on Tanskassa valtakunnallinen vapaa, kai se käännettynä olisi jotakuinkin rukouspäivä. Tiistaina vietettiin vappua, ei ehkä ihan samassa mittakaavassa kun Suomessa, mutta porukkaa istuskeli viheralueilla ja kanavien varsilla nauttimassa auringonpaisteesta isolla porukalla ja sinne tänne oli kyhätty lavoja, joilla sitten bändit soitti ja näitä pääsi vapaasti kuuntelemaan. Töiden jälkeen oli ihan mukavaa kierrellä ympäriinsä kuuntelemassa ja katselemassa. Lisäbonusta toki +20 asteen lämpötiloista, joita täällä oli tarjolla eiliseen asti. Valitettavasti kameraa ei tullut mukaan tälle reissulle, ainoat kuvat on puhelimessa ja niitäkään en saa ulos, kun piuha jäi kotosalle. No, joskus sitten..


Elän tänä vuonna kevään kolme kertaa. Täällä mennään tietty pisimmällä, vaaleanvihreää ja kukkivaa joka puolella eli kai tämä on jo suomalaisittain luokiteltavissa kesäksi parhaina päivinä - Helsingissä ja Kuopiossa ollaan parisen viikkoa jäljessä ja tuntuu omituiselta katsella "uudelleen", kuinka puihin tulee lehdet. Kolmas kerta sitten toden sanoo ja vielä kerran käydään läpi lumien sulaminen (ja lätkän MM-finaali..) siellä Ruotsin pohjoisosissa. Tuntuu ihan hölmöltä, vain 1447 kilometriä väliä ja ihan kun menisi toiseen maailmaan.

Fiilistelyä viime kesältä