Nature's coloring book

Normaalisti en voi sietää torkuttavaa herätyskelloa, mutta tänä aamuna siirsin heräämisen hetkeä tunnilla. Pidän aamuista ja olen tottunut olemaan ensimmäinen hereillä, mutta jostain syystä nyt oli sellainen olo, että teki vain mieli käpertyä tiukemmin peiton alle ja unohtaa koko ympäröiva maailma. Ei se autuas tunne kyllä kovin kauaa kestänyt kun peruuttelevien rekkojen merkkiäänet alkoi kuulua siinä kahdeksan maissa ja ikkunan takana möyri kaivuri. Ah näitä kaupunkielämän iloja. No, pitävätpähän huolta, etten nuku päivien läpi. 

Tuntia myöhemmin kun olin saanut kumottua litran kahvia ja luettua sähköpostit, siirryin kehäkolmosen varteen odottelemaan salin suunnille vievää bussia - missaten ensimmäisen sopivan vuoron parilla minuutilla. Se on aina parasta, kun olet juuri kävelemässä siihen pysäkille mutkan takaa ja näet kuinka bussi huristelee ohi. Jes. Olisi ehkä kannattanut luottaa etiäisiinsä ja kääntyä takaisin kotiovelle siinä vaiheessa, mutta kun kovapäinen on, niin ei muuta kun seuraavaa odottelemaan. Päädyin tukemaan julkista liikennettä for nothing, sillä dumdiduu, sali aukeaa vasta kello 13.00 torstaisin. Kolmen tunnin odottelu olisi ollut vähän liikaa ja ei auttanut muu kuin lähteä seuraavalla vuorolla takaisin. Joskus miusta tuntuu, että näitä kämmäilyjä ei kyllä tapahdu kenellekään muulle ainakaan ihan näin jatkuvalla syötöllä. En tajua, miten voin olla samalla maailmankaikkeuden pahin perfektionisti joissain asioissa (onneksi työ kuuluu aika pitkälti näihin..) ja sitten taas toisaalta välillä tuntuu, että elän jossain ihan toisessa ulottuvuudessa (mm. miten niin pitäisi tietää, minä päivänä kuukaudesta maksetaan palkka?!). Olette muuten ehkä huomanneet, että käytän tekstissäni paljon sulkuihin laitettuja sivulauseita ja lisäkommentteja - teen samaa ajatuksissanikin, siis ihan vaan mielessä pyöriville lauseille tai tekstipätkille. Tätä on ehkä hieman vaikea selittää ja näin kirjoitettuna se kuulostaa ihan umpisekopäiseltä. No, kaveri sentään näkee unia, joissa on tekstitykset. Samalla viivalla ollaan. 

Myöhemmin lähdin fillaroimaan Viikin kampuskirjastolle hakemaan paria tenttikirjaa, joita ei tietenkään ko. kampuksen kirjastolla ollut (olisin toki voinut tarkastaa etukäteen netistä, mutta se olisi edellyttänyt aivan liian rationaalista ajattelua homman lähtökohdaksi ja ainahan on mukava pyöräillä reilu 20 kilsaa ihan vaan ei-minkään vuoksi, right?). Tarkoittaa huomiselle reissua keskustan kampuksen kirjastolle, missä en olekaan aikaisemmin päässyt käymään. Jotenkin houkuttaisi vierailla pitkästä aikaa Suomenlinnassakin, mutta ehkä sen reissun voisi tehdä pikemminkin viikonloppuna jos on hyvä sää.. Syksyllä tämä kaunis vaihe kestää niin lyhyen aikaa, että haluan saada siitä kaiken irti kun kerrankin on sattunut muutama sateeton päivä.

This is my four leaf clover

Tein tänään nuuskintareissun mahdolliselle uudelle salille ja kirosin taas mielessäni kun en ole miljonääri, joka voisi rakennuttaa alakertaansa (tai asuntonsa ylimpään kerrokseen, whatever, kaipa sitä jossain kartanossa kerroksia riittäisi) oman yksityisen kuntosalin. Kuopion asunto on nyt irtisanottu ja marraskuun alusta osoite muuttuu Vantaan suunnalle, joten yritän epätoivoisesti selvittää, mitä täällä voi tehdä tai harrastaa. Suurin osa suomalaisista (?) taitaa olla sitä mieltä, että pk-seudulla on parhaat harrastusmahdollisuudet, mutta tässä maassa on onneksi mielipiteenvapaus ja mie saan vapaasti olla sitä mieltä, että täällä liikunnan harrastaminen on perseestä. Oikeasti, 40-50 euroa ratsastustunnista? Eikä edes mikään yksityistunti tai pienryhmän valmennus vaan ihan peruspuksutusta isossa ryhmässä. Joo ei kiitos. En myöskään ihan hirveästi ilahtunu tsekkaillessani urheiluseurojen jäsenmaksuja tai noiden übertrendikkäiden salien liittymis- ja kuukausimaksuja. Ei kiinnosta maksaa satasta kuussa siitä, että saan jonottaa vartin haluamaani laitteeseen kun tsirpakka muidu lueskelee Cosmopolitaninsa loppuun siinä penkillä istuskellen. 

Tänpäivänen sali oli sarjassamme ihan jees jos nyt en löydä parempaa. Nyrkkeilysäkin puutteesta tulee isoin miinus. Seuraavalle kerralle voisin kuitenkin varautua korvatulpilla (ja normaalilla salivarustuksella.. sisäkengät olis ollu jees) ihan vaan varjellakseni ennestään koholla olevaa verenpainettani nousemasta enää enempää. Jes. Vannoin muuten lauantaina käytyäni juoksemassa tunnin lenkin "et-näe-kunnolla-eteesi" -kaatosateessa, etten liiku tänä vuonna enää kertaakaan vapaaehtoisesti. Se pahuksen sade alkoi pari minuuttia sen jälkeen, kun olin laittanut nokkani ulos ovesta. Ajattelin vaan, että en prkl käänny kun kerran ulos lähdin ja läpimärät lenkkarit toimi kyllä melkoisena motivaattorina ja adrenaliinitason kohottajana.. Näin kauan piti sitten se päätös. 

Taas asiasta ihan kukkaruukkuun: en ole koskaan oikein ymmärtänyt ranskalaisia parvekkeita, siis parvekkeita josta voit avata oven, mutta et pääse ulos, tai siis mitään varsinaista parveketta ei oven takana ole (kyllä, voisin sivutyökseni harkita jonkun selittävän sanakirjan laatimista..). Mikä niiden idea oikein on? Tuulettamista varten voi avata ikkunankin ja taloyhtiössä nyt on parvekkeella tupakointi kielletty, joten tupakkiovestakaan ei tässä tapauksessa ole kysymys. Estetiikallakaan noita ei oikein voi perustella, tiilikerrostalon seinässä oleva liukuhihnatuotantona valmistettu lasiovi. Ei vaan mene jakeluun.

Loppuun viime päivinä eniten soinut kappale. Donnie Darko on useammankin katselukerran jälkeen aivan mahtava leffa - eikä vähiten upean musiikin takia.. Myös leffassa soiva Gary Julesin versio Mad Worldista on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen.

Kissat -.-

Kävin tänään pikaisesti moikkaamassa Möykkyä, joka on asustanut tän jatkuvan reissamisen takia jo jonkin aikaa mummin ja papan hellässä huomassa. Veikkaan, että katti nauttii enemmän siellä saamastaan huomiosta (ja herkuista..) kun jatkuvasta automatkustamisesta ja päivistä yksin kotosalla, mikä on valitettavan usein tilanne arkisin. Ja mummia ja pappaa ei pahemmin tunnu haittaavan saman katon alla asustava karvakasa, joten tilanne taitaa olla tällä hetkellä kaikkien kannalta win-win. Jos ei siis oteta huomioon sitä, että miulla on ajoittain melkoinen ikävä kattia..

Paksustihan tuo näytti jakselevan. Joskin olisin odottanut (jopa kissalta) vähän lämpimämpää vastaanottoa. Turha toivo. Normaalisti nykyisellään varsin seurallinen katti siirtyi jokseenkin heti paikalle saavuttuani saunan lauteille mököttämään ja kyhjötti siellä koko vierailun ajan. Istuin sitten saunan lauteilla rapsuttelemassa ja lepertelemässä, vastakaikuna sain niin kylmän evvk-ilmeen kuin vain kissa osaa. Ei auttanut herkkupalat, harjaaminen, ei sitten mikään. Yritin jopa poistua istuskelemaan kahvipöytään ja koettaa, josko toisen uteliaisuus voittaisi, mutta ei. 

Joko kyseessä oli selkeä mielenilmaus aiheesta olet ollut aika pitkään poissa prkl tai sitten Möykkyparka oletti joutuvansa taas inhottavalle automatkalle. Automatkailu kuljetuskopassa istuen ei ole koskaan kuulunut Möykyn lempihommiin ja vuosien varrella on käyty muutama keskustelu koppaan menemisestä. Katti on aikoinaan mm. sulloutunut piiloon mikroon siinä vaiheessa kun olin kaivanut kuljetuslootan esiin varastosta. Mikro kärsi tän jälkeen yllättävän pitkään karvainvaasiosta..

Argh. Hemmetin kissat. Ei niitä silti voi olla rakastamatta. 

Next time I'll make a list

Köpiksessä ollaan ja nyt ehdin hetken istuskella koneella omien juttujeni kimpussa. Viime viikko hujahti ohi jotakuinkin ajatusta nopeammin (tästä voi tietty tehdä olettamuksen, että meikäläisen järjenjuoksu ei sitten ilmeisesti ole maailman nopeinta luokkaa.. joo-oh), perjantaina kävin keräämässä säälipisteitä tenttipaperiin ja elättelen pientä toivonkipinää, että pääsen kurssista läpi. Lauantaina taas roinat matkalaukkuun (poislukien ulkoinen levykeasema, jossa on suurin osa tekemästäni työstä. Hyvä minä. Ei pitäisi koskaan pakata kiireessä) ja suunta kohti pk-seutua, sunnuntaina vielä pikareissu Huittisten tienoillen hakemaan auton talvirenkaita ja eilen aamulla sitten ennen kukonlaulua Hki-Vantaan lentokentälle. Jostain syystä eilen oli vielä niin huono olokin, että ajattelin ensinnäkin kuolevani lentokoneeseen ja viimeistään työpöytäni äärelle. Joten hienosti alkoi. Illalla hostellille ryömiessä kaatosade kruunasi kaiken.

Tänään kaikki oli normaalimpaa, aamulla hirveellä kiireellä kurssille aivan uppo-outoon paikkaan ja sieltä sitten uuden työpisteen ja lounastauon kautta tänne tutummalle rakennukselle. Mun työpisteeni tosiaan muutti/muuttaa tässä syksyn aikana uusiin tiloihin ja kävin tutustumassa vähän niihin kulmiin. En valita. Rakennuksena tää vanha oli sata kertaa ihanampi, mutta toisaalta kiva päästä keskelle varsinaista kampusta, joten ihan mieluusti raahaan rojuni sinne tulevaisuudessa. Raahaamisesta puheenollen ainoa ongelma uudessa sijainnissa on se, ettei metrolla pääse kovinkaan lähelle. 

Jätin taas fiksuna kartan kotiin, kun ajattelin ettei sitä tällä viikolla ehdi tarvita. No virhe, tänään onnistuin sitten ensimmäisen kerran tällä reissulla eksyttämään itseni. Jotain edistystä kuitenkin on tapahtunut, sillä aikani hortoiltuani päädyin tutunkuuloiselle kadulle ja sitä kautta sain paikallistettua itteni kartalle. Melkoisen lenkin olin kuitenkin onnistunut kävelemään enkä oikein tajua vieläkään miltä kadulta muka käännyin väärään suuntaan? Samapa tuo. 

Niin juu, sen lisäksi et unohdin passin, ulkosen kovalevyn ja kartan, niin ei sinne laukkuun eksynyt myöskään sateenvarjoa (saakohan sitä muuten edes kuskata käsimatkatavaroissa?). Tai tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Oletin ihan oikeasti, että täällä olis vielä ollut vähän lämpimämpää, mutta paskat. Ihan samoissa lukemissa kun Suomessakin ja lisänä mieletön tuuli. Voipi olla, että tässä joutuu lähtemään pienelle ostoskierrokselle jos huomenna tai ylihuomenna vaan on aikaa töiden jälkeen. Matkakassaa ei ole kyllä vaihdettu mitään ylimäärästä shoppailua ajatellen.. Shoppailusta puheenollen, Fredriksberg on vaarallista tienoota - siellä on muutama hyyyvin houkutteleva antiikkikauppa/divari, jotka suorastaan huutaa käymään peremmälle. Onneks oli niin kiire tänään, eten voinut kun kuolata kaihoisasti paria patsasta ja yhtä näyteikkunassa ollutta tuolia. Ja hyllykössä nököttänyttä oikeasti vanhojen kirjojen rivistöä..

Paska lenkki, paskat fiilikset

Vakavanlaatuinen ongelma nimeltä "mie en voi sietää juoksemista pk-seudulla/missään julkisilla paikoilla" kohotti jälleen eilen päätään kun epätoivoisesti koetin hilata persiini hölkkälenkille. Yritin olla niinmaan hemmetin ovela ja lähteä juoksemaan työpäivän aikana (etätyön autuutta, muiden muhiessa toimistolla meitsi voi hummailla haluni mukaan Prismassa valikoimassa omppuja ilman ruuhkaa), mutta nääh. Ihan yhtä paljon niitä autoja suhaili ohi, ihan yhtä monen alle meinasin jäädä - oikeasti, eikä autokoulussa opeteta mitään tieliikennelaista? Jalankulkija, suojatie, soittaako mitään kelloja hei? Vai eikö niissä munanjatkeissa ole enää nykypäivänä a) vilkkuja ja b) jarruja? 

Oikeasti, en tajua miten täällä lenkkeily nostattaa miussa niin julmetunmoisen ragen, että olen ihan valmis kehottamaan jokaista vastaantulijaa, joka julkeaa mulkata pidempään kun nanosekunnin, syömään päänsä ja painumaan sinne minne päivä ei paista. Kaksi lenkkiä takana kuluneelta viikolta ja molempien jälkeen olo oli kyllä kaikkea muuta kun hyvällä tavalla rentoutunut. Harkitsen parhaillaan lajinvaihtoa hyvin vakavasti varsinkin jos tässä nyt ennen vuodenvaihdetta tulee siirryttyä pois Kuopiosta. Katsotaan.

Tarvitsisin myös uudet lenkkitossut (taas) repsottavien kantapäänsyöjien tilalle jos nyt lähdetään siitä olettamuksesta, että en ole nostamassa lenkkareita lopullisesti naulaan. Mutta kun lenkkareiden ostaminen on jotain ihan kamalaa ja tunnin sovitusruljanssin ja totaalisen hermoromahduksen jälkeen -joo on vaikeat jalat, tiedetään eikä naurata- heti kun olet ojentamassa Visaa siihen tiskille niin iskee epäilys. Onko ne nyt kuitenkaan sopivat (huonoilla lenkkareilla ei juokse Erkkikään, kuka lie..) ja olisinko löytänyt jostain halvemmat (ja tärkein: jossain olis ihan varmasti ollut myynnissä siistimmän väriset ja malliset tossut prkl). Miksi muuten pronaatiotuetut lenkkarit on yleensä ulkonäöltään 80-luvulle jämähtäneitä kun niissä normaaliversioissa on vaikka kuinka paljon valinnanvaraa? 

Äh, tuossa sateessa viitsi tossujaan kastella muutenkaan. 

Pakastettua syksyistä kuvasatoa

Moikka, vaihteeksi taas eteläisemmässä Suomessa.. Verestin muistojani viikottaisesta junamatkustamisesta ja okei, onhan se pitkällä matkalla ihan mukavaa kun voi lueskella tenttimateriaaleja ja tuijotella vaan maisemia ilman vaaraa ojaanajamisesta. Ens viikolla takasin Kuopioon (se tentti..) vielä pikaisesti ennen siirtymistä Tanskaan, kiva päästä käymään sielläkin pitkästä aikaa. Viimeaikaiset reissut Köpiksen suunnalle on kestänyt parista tunnista n. 10 tuntiin, niin siinä ei hirveästi ole ehtinyt nautiskella nähtävyyksistä.. Ens viikolla on tosiaan joku paripäiväinen jatko-opiskelijoilla tarkoitettu pakollinen kurssi ja koko perjantain seminaari/workshop eli tekemistä sille reissulle riittää. Eiköhän se taas tästä.

Torstaina oli muuten bodycombat peruttu. Not nice. Toisaalta se oli hyvä syy potkia itsensä liikenteeseen neljän seinän sisältä, sain käytyä siellä kirjastossa. Tajusin samalla, etten ole tainnut käydä Kuopion keskustassa varmaan kertaakaan viime kevään jälkeen, nyt torin kohdalla ammottanut monttukin oli vihdoin täytetty. Huomaa tulleensa vanhaksi, kun aika kuluu nykyisellään turhan nopeasti. Vastahan se oli joulu.. 

Alan totaalisesti hajoilla tähän väsymykseen, yleensä energiatasot nousee kun talvi alkaa lähestyä, mutta ei näköjään tällä kertaa. Nukkuisin ihan tyytyväisenä 12 tunnin unia jos vaan voisi ja viettäisin päivät makoillen jossain olohuoneen matolla seuraten maalin halkeilemista katosta. Ahdistaa pakottaa itsensä kaikkeen, ihan sama mistä on kyse niin ei huvita. Teen kyllä pakolliset kuviot mut ku ei huvittais. Allekirjoittaneelle aika harvinaista, siksi vähän huolestuttaa.. Ja se Beroccakin on testattu ;) Ehkä tää yleinen väsähtäneisyys johtuu vaan siitä, että olen lukenut liian monta lakia läpi tenttiin. Vaikka itse aihe olisikin mielenkiintoinen, en tajua miten pykälänikkarit on saanut sen muotoiltua niin, että viimeistään neljännen pykälän jälkeen alkaa haukotuttaa.

Okei, valivali. Mie siirryn keittiöön päivällisen valmisteluun.

Päivä, jolloin halusin olla tiiliseinä

Kanervalaatikot oli aamulla täynnä talitinttejä. Se oli tavallaan aika hauskan näköistä, vähän kun olisin tökkinyt pääsiäistipuja parvekealtaisiin. Vein auringonkukansiemeniä tarjolle tuhkakuppiin - jotain käyttöä sillekin taas - ja siirsin työpisteeni ikkunan äärelle, niin että pystyn koneella istuessani seuraamaan tirppoja. Onhan ne tavallaan ihan kauniita. 

Eilen illalla tuli taas vettä oikein kunnolla ja tajusin, ettei mulla ole mitään luettavaa sellaisten iltojen varalle (yleensä kyllä onnistun moisessa kelissä olemaan jostain syystä ulkosalla, ilman sateenvarjoa ja monesti vielä mahdollisimman kaukana kaikista suojaisista paikoista). Päätin suunnata kirjastolle kunhan saan tälle päivälle ajoittamani tehtävät hoidettua, sieltä sitten bodycombatiin. Voi kyllä jäädä vähän vaisuksi, muutama hevosen selässä -valmennuksella tai ilman- vietetty tunti ja pari sataa pyöräiltyä kilometriä viime päivien aikana vaatii näköjään veronsa. Ehkä sitä tuossa vähän piristyisi. Kirjastokäynti ei taas valitettavasti ole yleensä kovin hyvästä tenttiinlukuaikomuksille, mutta olkoon.. Tarvitsen jotain vähemmän sivistävää luettavaa nythetijustiinsa. Ei sitä aina jaksa. 

Kaipa se olisi jatkettava vielä hetki ettei mene ihan haaveiluksi. Sähköpostikin taisi vaihteeksi muistuttaa olemassaolostaan.