Kissat -.-

Kävin tänään pikaisesti moikkaamassa Möykkyä, joka on asustanut tän jatkuvan reissamisen takia jo jonkin aikaa mummin ja papan hellässä huomassa. Veikkaan, että katti nauttii enemmän siellä saamastaan huomiosta (ja herkuista..) kun jatkuvasta automatkustamisesta ja päivistä yksin kotosalla, mikä on valitettavan usein tilanne arkisin. Ja mummia ja pappaa ei pahemmin tunnu haittaavan saman katon alla asustava karvakasa, joten tilanne taitaa olla tällä hetkellä kaikkien kannalta win-win. Jos ei siis oteta huomioon sitä, että miulla on ajoittain melkoinen ikävä kattia..

Paksustihan tuo näytti jakselevan. Joskin olisin odottanut (jopa kissalta) vähän lämpimämpää vastaanottoa. Turha toivo. Normaalisti nykyisellään varsin seurallinen katti siirtyi jokseenkin heti paikalle saavuttuani saunan lauteille mököttämään ja kyhjötti siellä koko vierailun ajan. Istuin sitten saunan lauteilla rapsuttelemassa ja lepertelemässä, vastakaikuna sain niin kylmän evvk-ilmeen kuin vain kissa osaa. Ei auttanut herkkupalat, harjaaminen, ei sitten mikään. Yritin jopa poistua istuskelemaan kahvipöytään ja koettaa, josko toisen uteliaisuus voittaisi, mutta ei. 

Joko kyseessä oli selkeä mielenilmaus aiheesta olet ollut aika pitkään poissa prkl tai sitten Möykkyparka oletti joutuvansa taas inhottavalle automatkalle. Automatkailu kuljetuskopassa istuen ei ole koskaan kuulunut Möykyn lempihommiin ja vuosien varrella on käyty muutama keskustelu koppaan menemisestä. Katti on aikoinaan mm. sulloutunut piiloon mikroon siinä vaiheessa kun olin kaivanut kuljetuslootan esiin varastosta. Mikro kärsi tän jälkeen yllättävän pitkään karvainvaasiosta..

Argh. Hemmetin kissat. Ei niitä silti voi olla rakastamatta.