Normaalisti en voi sietää torkuttavaa herätyskelloa, mutta tänä aamuna siirsin heräämisen hetkeä tunnilla. Pidän aamuista ja olen tottunut olemaan ensimmäinen hereillä, mutta jostain syystä nyt oli sellainen olo, että teki vain mieli käpertyä tiukemmin peiton alle ja unohtaa koko ympäröiva maailma. Ei se autuas tunne kyllä kovin kauaa kestänyt kun peruuttelevien rekkojen merkkiäänet alkoi kuulua siinä kahdeksan maissa ja ikkunan takana möyri kaivuri. Ah näitä kaupunkielämän iloja. No, pitävätpähän huolta, etten nuku päivien läpi.
Tuntia myöhemmin kun olin saanut kumottua litran kahvia ja luettua sähköpostit, siirryin kehäkolmosen varteen odottelemaan salin suunnille vievää bussia - missaten ensimmäisen sopivan vuoron parilla minuutilla. Se on aina parasta, kun olet juuri kävelemässä siihen pysäkille mutkan takaa ja näet kuinka bussi huristelee ohi. Jes. Olisi ehkä kannattanut luottaa etiäisiinsä ja kääntyä takaisin kotiovelle siinä vaiheessa, mutta kun kovapäinen on, niin ei muuta kun seuraavaa odottelemaan. Päädyin tukemaan julkista liikennettä for nothing, sillä dumdiduu, sali aukeaa vasta kello 13.00 torstaisin. Kolmen tunnin odottelu olisi ollut vähän liikaa ja ei auttanut muu kuin lähteä seuraavalla vuorolla takaisin. Joskus miusta tuntuu, että näitä kämmäilyjä ei kyllä tapahdu kenellekään muulle ainakaan ihan näin jatkuvalla syötöllä. En tajua, miten voin olla samalla maailmankaikkeuden pahin perfektionisti joissain asioissa (onneksi työ kuuluu aika pitkälti näihin..) ja sitten taas toisaalta välillä tuntuu, että elän jossain ihan toisessa ulottuvuudessa (mm. miten niin pitäisi tietää, minä päivänä kuukaudesta maksetaan palkka?!). Olette muuten ehkä huomanneet, että käytän tekstissäni paljon sulkuihin laitettuja sivulauseita ja lisäkommentteja - teen samaa ajatuksissanikin, siis ihan vaan mielessä pyöriville lauseille tai tekstipätkille. Tätä on ehkä hieman vaikea selittää ja näin kirjoitettuna se kuulostaa ihan umpisekopäiseltä. No, kaveri sentään näkee unia, joissa on tekstitykset. Samalla viivalla ollaan.
Myöhemmin lähdin fillaroimaan Viikin kampuskirjastolle hakemaan paria tenttikirjaa, joita ei tietenkään ko. kampuksen kirjastolla ollut (olisin toki voinut tarkastaa etukäteen netistä, mutta se olisi edellyttänyt aivan liian rationaalista ajattelua homman lähtökohdaksi ja ainahan on mukava pyöräillä reilu 20 kilsaa ihan vaan ei-minkään vuoksi, right?). Tarkoittaa huomiselle reissua keskustan kampuksen kirjastolle, missä en olekaan aikaisemmin päässyt käymään. Jotenkin houkuttaisi vierailla pitkästä aikaa Suomenlinnassakin, mutta ehkä sen reissun voisi tehdä pikemminkin viikonloppuna jos on hyvä sää.. Syksyllä tämä kaunis vaihe kestää niin lyhyen aikaa, että haluan saada siitä kaiken irti kun kerrankin on sattunut muutama sateeton päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti