Tälle kesälle osui vain yhdet kaverien häät ja niitä oltiin viettämässä eilen. Elämäni ensimmäiset siviilivihkiäiset ja oli kyllä älyttömän kaunis tilaisuus ja mukava ilta muutenkin kaikin puolin. Kaikki osaset toimi, juhlapaikka, porukka ja jatkot ("aamua" tai aamuneljän juoppobussilla takaisin kämpille matkaamista ei lasketa). Ei häistä sen enempää, ja koska olisi vähintäänkin ennekuulumatonta kirjoittaa positiivinen postaus, niin saanko avautua juhlavaatteiden etsimisen hankaluudesta pliis?
Sain tai en, avaudun silti. En ehkä ole se sovinnaisin ikäiseni pukeutuja ja kiltisti kaikkia muotioikkuja noudattava päkäpää, mutta pyrin pitäytymään etiketissä sen osalta, mitä tulee hautajaisiin ja häihin - jotenkin pidän sitä kunnioittavana ja pieniä vapautuksia sallittakoon juhlapukeutumisessa, ei tässä keskiajalla eletä, mutta silti on kohteliaisuuskysymys pukeutua tilaisuuden mukaan. Tarkoittaa häiden -oli ne sitten kirkkohäät tai siviilivihkiminen- osalta sitä, että naisvieras ei pukeudu valkoiseen, mustaan tai (kirkkaan)punaiseen, ei farkkuihin, roiskeläppäminariin tai heitä tissejä tyrkylle ysärivibaisessa fiorellatopissa. Se minnuu ei kiinnosta pätkän vertaa, onko XX-kromosomisella vieraalla kolttunsa kanssa varmasti sukkahousut tai rikotaanko pukukoodia kärjestä avonaisilla kengillä tai liian suurella laukulla. Ihan sama.
Koska olen onnistunut luovimaan elämäni aika hyvin juhlia vältellen, niin vaatekaappiin ei ole keräytynyt mitään älytöntä arsenaalia siistejä vaatekappaleita. Omistan yhdet mustat suorat housut, joissa on havaittavissa pientä rispautumista, koska olen sisukkaasti puskenut läpi kaikki edustustilaisuudet viimeisen ööh.. kuuden vuoden aikana niissä. Vaihtoehtona on henkkamaukan vaalea pellavapuku kokoa XXXXS ajalta, jolloin elin herneellä päivässä, eli todennäköisesti vaikka olisin saanutkin jollain ihmeellä ahterini mahdutettua niihin byysiin ja hartiat verhottua jakkuun, niin viimeistään ensimmäinen sisäänhengitys olisi koitunut kostyymin tuhoksi ja tuomioksi. Jouduin siis pari päivää ennen juhlia lähtemään kauppakierrokselle etsien jotain päällepantavaa.
Okei. Mistäköhän alkaisin.. Lähdetään nyt vaikka siitä, että nyt on kesä. Tarkoittaa sitä, että 99% myynnissä olevista, kohtuuhintaisista rytkyistä on lähinnä rantakäyttöön suunniteltuja. Jippijaijee. Värivalikoima on mustaa, valkoista, punaista ja vaaleanpunaista - läpinäkyvänä, trikoisena tai jostain kohtaa keskivartalon ihoa turhan paljon paljastavana. Kolme ensimmäistä kauden trendiväriä oli suoraan pois pelistä ja vaaleanpunainen on väri, johon en suostu pukeutumaan vaikka maksettaisiin. Tiedän, että makuja on monia, mutta jostain syystä en henk. kohtaisesti pahemmin välitä verhoutua vaatteisiin, joiden värin assosioin välittömästi puttepossuun.
Seuraava kohta johtuu ihan vain ja ainoastaan meikäläisen onnettomasta pituus-painosuhteesta ja joltain hämähäkiltä perityistä raajojen mitoista. Ainiin, ja suhteettoman leveistä hartioista feat. se fakta, ettei rintavarustus ole ihan samaa luokkaa kun Pamsulla kuuluisuutensa päivinä (tai on ne varmaan vieläkin, en vaan ole perehtynyt aiheeseen enää Baywatcin jälkeiseltä ajalta). Kaikessa yksinkertaisuudessaan: mulle ei istu juuri mikään päälle. Yritä siinä sitten löytää edustavia juhlavaatteita, joiden pitää jo lähtökohtaisesti täyttää istuvuuden lisäksi vielä kriteerit X,Y ja Z. Ravasin aika monta tuntia Helsinkiä ympäriinsä ja yritin etsiä jotain budjettiini (siinä se kolmas ongelma, varmaan nk. paremmista liikkeistä olisikin löytynyt, mutta en todellakaan ala käyttämään mitään 300 euroa vaatteisiin, joita käytän ehkä tuurilla kerran vuodessa) ja makuuni sopivaa. Tuli päästettyä aika monta kirosanaa matkan varrella. Arvatkaa, pidänkö shoppailusta muutenkaan? En. Ja tämän jälkeen vielä vähän vähemmän.
Löytyi kuitenkin lopulta ihanan myyjän avustuksella ja taisin selvitä juhlista aiheuttamatta sen isompaa pahennusta kledjuillani, joten homman voidaan todeta olleen sen osalta success. Onneksi ei tarvitse käydä vaatekaupoilla kovinkaan usein..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti