Eilen tuli se tunne, että syksy on täällä. Ihan kunnolla ja varoittamatta. Olin naapuritallin ratsukoiden kanssa maastoilemassa ja uittamassa hevosia, pienestä sadekuurosta huolimatta ei palellut t-paidassa. Vesi oli lämmintä, hevoset pelleili, kärpäset kiersi laiskasti ja metsäpolut tuntui loputtomilta. Muutama tunti hujahti huomaamatta ja kymmenen aikaan tallille palatessa oli ensimmäistä kertaa tänä kesänä (tai syksynä..) pimeää. Vastaantulevilla autoilla oli pitkät valot päällä ja puiden latvaraja katosi jonnekin tihkusateeseen. Eikä meillä tietenkään ollut heijastimia, ei valoisina kesäiltoina ole ollut tarvetta niille. Näinkö huomaamatta se iskee joka vuosi?
Aamulla taivas oli harmaa ja raskas, maa märkänä öisen sateen jäljiltä. Ensimmäistä kertaa yli kuukauteen piti sulkea parvekkeen ovi yöksi ja kämppä tuntui milteinpä siedettävän viileältä. Niihin heti aamusta alkaneisiin helteisiin ja ympärivuorokautiseen kuumuuteen ehti jo tavallaan tottua. Nyt huomaan olevani vähän närkästynyt kun tuolla taas kirkastuu ja näyttää taas enemmän kesäiseltä. Outoa. Vaikka tavallaan en halua kesän vielä loppuvan (eihän se toki lopukaan, mutta ihmismieli on hämmentävä, ainakin itselläni se käsittelee asiat helposti hyvin mustavalkoisena..) ja yhden ajanjakson olevan ohitse todistamassa meikäläisen vanhenemista, niin samalla odotan kärsimättömästi syksyistä ruskaa, uskomattomia auringonlaskuja, putoilevia lehtiä ja yksinäisiä kävelyitä illan pimentyessä, tihkusateen luodessa tunnelmaa katulamppujen ympärille. Syksy ja varsinkin talvi saa kaipaamaan takaisin Kuopioon ja vielä enemmän Kuusamoon. En mie osaa mieltää kesää. Olen ollut kesäkuukaudet aina vain töissä vuoden toisensa jälkeen - kesä on sellainen ohimenevä pätkä, josta en saa oikein mitenkään kiinni. Syksyllä kello alkaa käymään hitaammin, talvella se milteinpä pysähtyy. Kesällä kaikki elää ja liikkuu jatkuvasti ympärillä, mutta talvella maailman on vain minun.
Kuvat on tällä kertaa vanhoja, mutta kuvaavat jotenkin päivän fiilistä. Haikeaa ja odottavaa samalla kertaa, ilman mitään todellista syytä. Tietyllä tapaa levoton olo. Tekee mieli pakata rinkka täyteen ja lähteä ilman sen suurempaa määränpäätä tai suunnitelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti