Flunssailen täällä nyt taas ihan antaumuksella, mutta eipä se mitään. Kieltäydyn heittäytymästä sänkyyn lukemaan ja olen mm. siivonnut kämpän tänään aika antaumuksella plus pessyt aika monta koneellista pyykkiä. Lopetin laskemisen jossain neljännen kohdalla. Ja nyt on kaikki mahdollinen kuivatustila jo käytössä, joten pitänee odottaa huomiseen, ennen kun hoidan viimeiset pesuerät.. Hyvää aikaa käydä läpi Kreetalta napsitut valokuvat :)
Mitään hirveän laajaa reportaasia ei ole tiedossa, sry. Viikko siis tuli tuossa vietettyä Geranissa ja sinä aikana ehdin (paitsi tehdä yhden verkkokurssin ja hoitaa sähköpostijärjestelmäni siirrot sun muuta) käydä patikoimassa Samarian rotkolla, vierailemassa pienellä viinitilalla, ajella saaren halki katsomaan Elafonissin kehuttuja rantoja (oli muuten pettymys, älytön määrä jengiä ja rantatavernassa melko epäystävällinen palvelu - tosin ajaminen vuoristojen keskellä asiaankuuluvasti semirämällä vuokrajeepillä oli vastaavasti mielettömän upea kokemus, joten ei mennyt hukkaan sekään reissu) ja käveleskellä ympäri rantoja ja lähikyliä.
Samarian rotko taas oli varsin vaikuttava, mielettömät maisemat ja oikeasti aika haasteellinenkin reitti. Tosin hommahan hoitui taas omatoimisesti ja rotkon läpi kulkemisen sijaan käännyttiin puolimatkan tienoilla Samarian kylästä uudelleen kohti lähtöpaikkaa ja otettiin samalla pieni kiipeämisurakka rotkon pohjalta takaisin 1250 metrin tienoille. Ihan kilometriä ylöspäin tuosta ei tainnut tulla, mutta vaikka olinkin varustautunut reissuun hyvillä lenkkitossuilla, niin vielä pari päivää patikoinnin jälkeen oli pohkeet aika hyvässä jumissa. Matkaa kertyi 14.2 km ja aika meni reilu viisi tuntia, sisältäen tosin pysähdykset ja vesipullojen täytöt parin kilometrin välein. Iisimpää olisi ilmeisesti ollut kulkea reitti oikeaoppisesti alas rannikolle ja hankkia sieltä kyyti takaisin lähtöpisteeseen, mutta eääh. Sujui se näinkin. Vettä laskin juoneeni kuutisen litraa patikoinnin aikana, mutta onneksi pullon pystyi täyttämään matkan varrelta löytyvistä juoksevan veden lähteistä.
Näistä ei ole enempää kommentoitavaa. Ihmeellinen ja jotenkin miltei hyytävä kivikeko"puisto" keskellä reittiä. Tuli tietyllä tavalla aavemainen olo tuolla kohtaa kulkiessa, enkä todellakaan osaa selittää miksi. Liian vilkas mielikuvitus ilmeisesti..
Lähtö- ja paluupisteen tienoilta näkymään rotkolle. Valitettavasti Samariasta ei ihan hirveän paljon kuvia ole, koska kamerasta loppui akku jo alkumatkasta. En saanut paikalla elelevistä villivuohistakaan yhtään kuvaa, hitsi vieköön.
Vähän muuten yllätti reissun raskaus. Tarkoituksena oli nimittäin käydä kävelemässä saman viikon(lopun) aikana vielä Imbrosin rotkokin, mutta jalat veti tosiaan sen verran tehokkaasti hapoille tuossa kiipeämisvaiheessa, ettei siitä olisi mitään tullut. Pidän itseäni kuitenkin suht hyväkuntoisena ja vaikea uskoa, että edes pelkkä helleaalto (+38 astetta, ei tullut kylmä) olisi riittänyt imemään mehut näin tehokkaasti. Mutta. Kokeiltu on ja ens kerralla sitten rotkon läpi asti, nyt jäi viimeiset kilometrit näkemättä. Hyvä syy palata jossain vaiheessa taas takaisin.
Tässä sitten se toinen syy. Auringonlaskut rannalla. Ja vielä varsinkin lämpimien öiden tähtitaivas ja sen tuijottaminen rantatuolilla maaten, aaltojen vyöryessä rantahietikolle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti