Trooppiset kelit jatkuu ja kotitoimiston sisälämpötilatkin tuntuu läpivedosta huolimatta kohoilevan sinne kolmenkymmenen asteen paremmalle puolelle viimeistään aamuyhdeksän aikoihin, mikä tekee kaikesta vähän tuskaista. Viikonloppuna aikaansaamattomuus ei toki haitannutkaan, mutta viime viikon kirjoitusyritykset (puhumattakaan lukemisesta) oli melkoista tuskaa, joten melkein kaipailin kivaa, ilmastoitua toimistohuonetta työtunneiksi. Perjantaina iltapäivällä tosin siirsin kamppeeni läheisen pellon laitaan, avasin sähköpostin kännykästä ja totesin, että käy se lukeminen tietysti välillä niinkin. Voihan sen ajatella samalla empiiriseksi tutkimukseksi ilmastonmuutoksen paikallisista vaikutuksista, alueittainen kuumuus ja kuivuus lisääntyy jne. Kun on kaksi kesää viettänyt tuolla pohjoisessa verhoutuneena villapaitaan, niin tuntuu jo senkin puolesta omituiselta hikoilla kolmatta viikkoa peräjälkeen ja vieläpä öitä myöden kuumuuden vuoksi. Eipä nämä kelit tietysti enää kauaa kestä. Nyt jo pystyy iltaisin haistamaan syksyn lähelläolon :)
Sunnuntaina sain vihdoin ja viimein aikaiseksi vierailla Plantagenilla. Tyhjät kukkaruukut on odottanut parvekkeella ties kuinka pitkään ja nyt vasta sain haettua täytettä niihin. Ei mennyt taaskaan ihan putkeen, sillä multa loppui ennen kun sain kaikki istutettua.. Pitää hakea täydennystä ja laittaa loput tänä iltana ruukkuihin. Tarvitsen kohta enemmän tilaa kun tuon pienen parvekkeen, siellä alkaa kaikki pinnat olla täynnä erilaisia istutuksia. Mummoutumisen oire nro. 54, pelargoniat parvekkeella alkaa vaikuttamaan vastustamattomalta ajatukselta.
Sinällään odottelen pientä sadetta - pakastin kaipaa nimittäin täyttöä ensi vuoden varalle. Kanttarelleja onnistuin löytämään jo aiemmin ja niitä on muutama rasiallinen jo varastoituna ja eilen löysin herukkapusikoita, mutta vadelmat ja mustikat antaa odottaa itseään. Ja kyllähän mustikkametsällä käynti kuuluu asiaan, samoin kun myöhemmin syksyllä suppilovahveroiden etsiminen.. Nyt näyttää vaan aika laihanlaiselta tuo tämän syksyn marjasaalis.
Mutta ennen kun uppoan ihan totaalisesti kesäisiin fiilistelyihin, niin pakko yrittää palata maanpinnalle ja töiden pariin - en kyllä laittaisi pientä kesälomaakaan pahitteeksi, mutta ehkäpä tässä vielä muutaman vuoden jaksaa näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti