Riika. Oikeastaan en tiennyt yhtään, mitä odottaa. Riika oli kuitenkin jotenkin suurempi ja hektisempi kun mitä oletin, autoliikenne pääkadulla käytännössä kaoottista tällaiselle suomalaiseen ajokulttuuriin tottuneelle. Rakennukset vaihteli, oli moderneja kauppakeskuksia, kauniita historiallisia saksalaistyylisiä tönöjä ja sitten löytyi ränsistyneitä neuvostoliittolaistyylisiä asuinkuutioita. Kaikki sulassa sovussa. Vastakohtaisuus kuvailee hyvin sanana Riikaa ja koko Latviaa.
Tuli käveltyä lähinnä ihan sitä vanhan kaupungin ydinkeskustaa ja hotellin lähitienoita, joten ihan hirveän kattavaa Riian suburb-esittelykierrosta en pysty heittämään. Olishan se ollut ihan mielenkiintoista varmaankin jos vaan aika olisi riittänyt. Vanha keskusta ainakin joen lähiympärystöstä oli vehreää, siistiä ja suht autotonta (tai sitten tuli onnistuttua löytämään kaikki kävelykadut vaan vahingossa). Pieniä toriaukioita, terasseja, myyntikojuja..
Ei se nyt mikään Tonava ole..
Sitten tärkein. Ruoka. Paikalliset kakut on taivaallisia (nimim. minä elän terveellistä elämää) ja niissä on valikoimaa vaikka kuinka paljon. Myös suolaiset piirakat toimii. Rasvan ja sokerin määrässä ei ole pahemmin pihistelty, mutta silti mihinkään ällömakeaan tai irstaan rasvaiseen en onnistunut haarukkaani tökkäämään. Nou. Kaikki testatut suklaakakusta sitruuna-unikonsiemenmuffinssiin oli sellaisia, että olisin voinut ihan saman tien hakea santsikierroksen. En ole muuten käynyt reissun jälkeen vaa'alla. Epäilen, että lukemat vois olla suht järkyttävät, joten yritän vältellä kaamean totuuden kohtaamista.
Muutenkin ruoka oli jees. Kasvisruokaa oli kyllä saatavilla, eli nälkään en kuollut. Paikallisin testaamani ruokalaji taisi olla uunissa kermakastikkeessa haudutetut juurekset juuston kanssa.. Muuten pysyttelin salaatti/minipizzalinjalla (koska Suomeen saa pizzerian, joka valmistaa pienempiä, 20 cm halkaisijaltaan olevia pitsoja? Saatte musta ihan heti asiakkaan!) ja mussutin niitä aiemmin mainittuja pasteijoita. Niin ja paikallinen suklaa ansaitsee myös maininnan. Hhah.
Mites muuten.. virallisesti vissiin varoitellaan taskuvarkaista, yöaikaan kuljeskelemisesta ja autovarkauksista. Takseistakin on vähän ristiriitaista infoa. En kuitenkaan päässyt kamoistani eroon täpötäydessä trollikassa, en torin melskeessä enkä yöllä baarissa. Ja taksikin oli oikein jees, vaikka sekoilinkin osoitteen kanssa niin ihan oikealle hotellille pääsin ensiyrittämällä ja suorinta reittiä. 24 tunnin julkisen liikenteen lippu maksoi muuten 2.50 euroa, reilun kolmen kilometrin taksimatka yötaksalla vitosen. Kulkeminen oli siis halpaa, vaikka gaso Latviassa onkin vähän kalliimpaa kun Viron puolella.
Kevään merkkejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti