Kun satamassa varjot nostokurkien syntyvät

Ei siitä edellisestä postauksesta ehtinytkään vierähtää taas kun viikko. Ei auta. Syytän kyllä VR:n hidasta junaverkkoa, oli nimittäin tarkoitus kirjoitella junasta torstaina - jouduin käymään vähän extemporereissuna Kuopion suunnilla työasioissa. Oli ihan mukavat kahdeksan tuntia, mitä ehdin siellä viettää mikroskoopin äärellä. Maisemanvaihdos kai sekin :) Niin joo, mutta se mainostettu VR:n junaverkko ei ehtinyt yhdistää meikäläisen konetta nettiin sen neljän tunnin ja yhdeksäntoista minuutin aikana, minkä paluumatka mandoliinolla.. eikun siis pendolinolla kesti. 

Täällä on kevään kunniaksi parveke laitettu tänään uuteen uskoon. Kämppään kuuluu suht iso katettu parveke, jossa on aiemmin ollut vaan betoninen vaaleanharmaa lattia ja seinät. Yksi ripustuskoukku takkien tuulettamiseen. Siis kaikin puolin superviihtyisä koppero, ainakin jos verrataan taka-siperialaisen vankilan sisustukseen. Tosin ei mulla kyllä henk. kohtaista kokemusta ole taka-siperialaisesta vankilasta. Niin tai näin, vanha kunnon Ikea spämmäsi aiemmin viikolla kevätkuvastollaan, jossa mainostettiin kasattavia puulevylaattoja ja tarjouksessa olevia puutarhakalusteita. Olen mainoksen orja. Neljällä paketilla noita levyjä sai katettua aikalailla koko parvekkeen lattiapinnan ja pöytä nyt on mitä on (mutta hei, nyt siellä sentään on se pöytä!), siitä vaan puuosat pitäisi vielä maalata valkoisiksi kunhan sopiva inspis yllättää. 

Lisäksi pitäisi suunnitella jonkinlainen kiskosysteemi parvekkeen kattoon kukka-amppeleita varten, mutta taitaa olla sen verran yöpakkasia vielä tiedossa, että parempi malttaa muutama viikko ennen yrttitarhan pystyttämistä. 

Olen viimeaikoina harkinnut Kindlen hankkimista, se olisi reissulukemisen osalta näppärämpi. Mutta toisaalta rakastan hypistellä aitoja kirjoja, se tuoksu, mikä on uudessa kirjassa kun sen avaa.. Ehkä lukeminen ei olisi niin kivaa Kindlen ruudulta tai siinä tulisi fiilis, että jotain jää puuttumaan. Unohdin ottaa pokkarin mukaan laukkuun, kun aamulla kiireessä nakkelin kamoja reppuun ennen Kuopioon lähtöä, joten "jouduin"käymään kirjaostoksilla paluumatkaa varten. Vähän suppeat valikoimat oli pokkareissa (nimim. en koske ihunaan tyttöhömppäkirjallisuuteen pitkällä tikullakaan, ei vaan ole mun juttu. Revin persiini jos kirjan sankarittaren suurin ongelma on jonkun kakslahkeisen perään itkeminen tai Blahnikin kenkien naarmuuntuminen, kiitti vaan. Samoin elämänkertojen suhteen olen to-del-la valikoiva, tosin tän suhteen voisin kyllä koettaa avartaa vähän lukemistoani kun vaan tietäisin, mistä kannattaa aloittaa), joten valikoin varman päälle ja nappasin Hotakaisen tuotantoa mukaan. Hihittelin jo junassa tuota lukiessa itsekseni kun idiootti ja sama meno on jatkunut nyt parina iltana pätkittäin kotisohvalla. 

Riisi alkaa olla hiljalleen jäähtynyt, joten meitsi siirtyy sushinrullailupuuhiin (ja täyttämään viinilasia), joten se on taas moikka tältä erää.