Gutmanin luola
Joudun valottamaan mun tylsää elämääni naamakirjan puolella lähipäivinä arkihaasteen puolesta, joten hmm.. jotain reissukuvia on vielä Gaujasta Amatan alueelta, joten ehkäpä fiilistelen täällä vielä kerran reissumuisteloilla. Latvianjälkeinen elämä iskee kyllä monipuolisuudellaan suorastaan tajun kankaalle, olen peräti roikkunut koneella työskentelemässä kotisohvalta käsin ja käynyt fillaroimassa sen verran, mitä olen ehtinyt. Ja extemporevetäisynä osallistuin sunnuntaina yhteen asuntonäyttöön lähitienoilla. Ehkä ihan kiva, että tässä tulee vappuriennot katkaisemaan tylsyyttä, jos siellä keskustassa huomenna olisi vähän enemmän elämää :)
Gaujahan on alueena aika huiman kokoinen, alueelta löytyy kaupunkeja (mm. Sigulda), sen alueella menee kaksi about pohjois-eteläsuuntaista varsin vilkkaasti liikennöityä valtaväylää ja toisaalta patikointi/retkeily/melonta/ratsastusreiteille on valikoimaa moneen makuun, reittejä ja lähtöpisteitä löytyy paljon.
Hirveästi ei ollut aikaa tutustua puistoon, oma reitti vei Amata-joen vartta nk. geologista polkua pitkin edestakaisin. Normaalisti tuossa olisi ilmeisesti ollut mahdollisuus rengasmaiseen kierrokseen, mutta koska varsinainen sesonki ei ollut vielä alkanut, niin ilmeisesti sillankorjauksen vuoksi osa reitistä oli suljettu. Phah. Polku kuitenkin seurasi koko matkan joen vartta, joko hieman korkeammalla uomaa reunustavan kallion päällä tai sitten ihan hienoa hiekkaa olevaa rantatörmää pitkin.
Sinällään reitti oli helppokulkuista, mutta suomalaiseen turvallisuusnipotukseen tottuneella tuli välillä pieniä huimaustuntemuksia kun kaiteet oli romahtanut (jos niitä edes lähtökohtaisesti oli) tai koko polun laita oli vajunut jokeen. Huhheijaa, hyvin siellä näytti silti lapsiperheetkin matkaavan.. Tuli lähdettyä patikoimaan joskus aamupäivästä kymmenen - yhdentoista aikoihin ja silloin ei muita juuri näkynyt, mutta takaisin parkkikselle kävellessä populaa tuppasi vastaan kun parhaanakin toripäivänä. Jengi tuli reitin alkupisteellä olevalle niitylle grillailemaan ja nauttimaan auringonpaisteesta.
Nih.. vaikein osuus oli ajaa viimeiset 10 kilsaa reitin lähtöpisteen parkkikselle. Ihan siksi, että tie oli suunniteltu pikemminkin traktorilla tai ainakin vanhalla kunnon Lantikalla ajettavaksi matalaprofiilirenkaisen saksalaisen urheilukaaran sijaan. Auto liukui irtosoralla iloisesti vähän muuallekin kun minne oli tarkoitus ja paikalliset huristeli satasta vastaan puolentoista auton levyisellä tiellä. Jännitystä elämään hei. Poistuessa yhden talon pihassa roihusi orastava tulipalo, kun lehtien polttelu oli karannut vähän käsistä.
Eräjorge tauolla
Siinä varmaan se reissu lyhykäisyydessään. Vielä kerran, ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, josta ei oikeastaan muuta pahaa sanottavaa kun paikallinen liikennekulttuuri. Eli omalla autolla reissatessa vakuutukset todellakin kuntoon ennen matkaa ja koko ajan liikenteessä ollessa sietää olla varuillaan. Viron puoli ja varsinkin Tallinna muistuttaa enemmän suomalaista ajokulttuuria, Latviassa homma taas.. no, ajokulttuurin totaalista puutetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti