Pidän jotenkin hölmönä kysymystä "mikä on lempieläimesi?" Helpompi se on vastata, etten ihan hirveästi välitä hyttysistä tai tukkimiehentäistä, mutta yritä siinä nyt keksiä mikä laji olisi ylitse muiden. Pah. Pidän aika tasapuolisesti suurimmasta osasta elukoista, that's it. Muutun silti ihan sekopääksi kun näen jossain pöllöjä - ne on vaan ihan liian suloisia ollakseen todellisia! Omalla kohdalla tämä on jatkunut jostain yläasteajoista lähtien, mutta nyt viime aikoina olen huomannut pöllöjen muuttuneen jonkinasteiseksi muoti-ilmiöksikin. Outoa.
(Vaikutan varmaan tämän jälkeen täysin tärähtäneeltä, varsinkin kun olen tainnut blogin puolella mainita aiemmin jossain määrin pelkääväni pikkulintuja. Mutta kun ei pöllöt edes tunnu linnuilta..)
Korvispöllöt löytyi muistaakseni Bijou Brigittestä..?
Huomaan pöllöjen soluttautuneen asuntooni paitsi astiaston kuvituksena (ei, päivää ei voi aloittaa muutoin kun juomalla aamukahvinsa isosta Taika-mukista. Ne mukin kylkeen painetut pöllöt saa mut joka ikinen kerta hymyilemään), myös koriste-esineinä ja löytyy niitä jo korulaatikostakin. Ja kalenterin kannesta.. Voitte arvata allekirjoittaneen reaktion silloin, kun näen jossain ihan oikean pöllön. Niinpä niin.
Pöllöpostikortti tämän kesän reissuilta pohjoisesta
Täällä tulee räntää, tilastoanalyysit ei kerta kaikkiaan onnistu ja jotenkin ahdistaa ajatus lähteä pariksi viikoksi Kuopioon, enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Tämä tuntuu nyt olevan kohdallani levoton lokakuu, jos kovasti trendikkäällä teemakuukausilinjalla mennään. Keskittymiskyky nollassa tai miinuksen puolella. Tuntuu, että työkone tuijottaa syyttävästi, mutta jos koetan avata artikkelin luettavaksi tai kirjoitustyön pohjan käsittelyyn, niin selviän muutamasta rivistä ja sen jälkeen turhaudun täysin ja huomaan vain tuijottavani hölmönä kuvaruutua kykenemättä tekemään mitään. Huoh. Pohdin tässä parhaillaan pitäisinkö taukoa käydäkseni salilla purkamassa turhautumista, mutta bussin odotteleminen räntäsateessa ei sekään oikein houkuttele (alan kuitenkin kallistua tän vaihtoehdon puolelle sen vaatimasta kylmässä kärvistelemisestä huolimatta, kännykän kalenteri alkoi ystävällisesti muistuttamaan perutusta palaverista ja teki mieli heittää luuri seinään).
Reissumuisto Kreetalta parin vuoden takaa
Ihan ensin keitän kuitenkin hyvin monennen kupillisen kahvia ja nautiskelen sen pöllömukista. Nih. Jos vaikka vähän kohottaisi tätä ärsyttävää tappiomielialaa. Lopuksi vielä biisi, joka on soinut päässä kohta pari päivää aika tauotta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti