Everything is out of control

Tavarat on hiljalleen siirtynyt omille paikoilleen ja tilanne normalisoitunut: muutama ylimääräinen matto pitäisi vielä viedä verkkovarastoon, silittää verhot -yök- ja ripustaa paikoilleen, kiinnittää pari hyllyä seinälle ynnä muuta pientä puuhaa olisi vielä odottamassa. Plus hoitaa tietty omat oikeat työnsä siinä välissä.

Kävin lauantaina Ikeassa ja Askossa kiertelemässä, sillä halusin työpisteen a) makuuhuoneeseen ja b) ikkunan lähelle - sekä mahdollisimman käytännölliseksi kaikin mahdollisin tavoin. Joten ostin sitten kulmapöydän, pari kappaletta seinälle kiinnitettäviä hyllytasoja ja satulatuolin (ei mainita vielä tässä yhteydessä muutamaa olohuoneeseen tullutta lattiavalaisinta tai nojatuoliin sopivaa rahia..). Jouduin käyttämään työpöydän kasaamisessa hieman luovuutta, sillä en halunnut blokata jalkatilaa pöydän alle kuuluvalla typerällä hyllytasolla. Ikävä kyllä naapurimaan vientivaltin suunnittelutiimissä insinöörit oli olleet sitä mieltä, että koko pöytähän tuetaan ja kasataan niiden pahuksen levyjen avulla. Minä en ollut asiasta samaa mieltä. Tässä tapauksessa pienellä kiroamisella pistetilanne Ikean insinöörit - DIY-bloggari napsahti 1-0 mun edukseni. Pöytä on nyt sitten pystyssä ilman, että meikäläisen tarvitsee potkia -Ikea-asteikolla ilmeisen ylipitkiä- kinttujani niihin hemmetin tasoihin. Jokainen, joka on joskus koonnut noita ko. firman 250+ osaa sisältäviä huonekaluja, tietää miksi olen tästä saavutuksesta ylpeä. Satulatuoli taas.. no, olen aina salaa halunnut satulatuolia. Ja se mahtuu kätevästi kokonaisuudessaan pöydän alle piiloon kun en tarvitse sitä. 

Varsinainen sähköinsinööri asialla.  

(Taas niitä kuvia, että piti kaks kertaa katsoa tunnistaakseen itsensä..)

Ja vihdoinkin sain itseäni niskasta kiinni, olen käynyt nyt reilun kuukauden juoksutauon jälkeen taas pari kertaa lenkkipolulla. Ensimmäinen yritys oli totaalista tervanjuontia ja vaikka päätin aloittaa ihan rauhassa, niin hitsi että saattoi neljä kilometriä tuntua ikuisuudelta. Tänään tuli kokeiltua uudemman kerran ja nyt sitten olisi voinut juosta vaikka kuinka. Ymmärrän, että ratsastus on niitä lajeja, joissa toisinaan sujuu ja toisinaan kaikki menee niin persiilleen, että tekee mieli lopettaa koko laji ja vaihtaa harrastusta pitsinnypläykseen tai basehyppyihin, mutta juoksu? Ihan oikeasti, laji jossa riittää harrastelijatasolla se, että muistat hengittää tasaisesti, pitää keskivartalon jotakuinkin kasassa ja siirtää tossua toisen eteen?!? On tää vaan aina jotenkin olevinaan niin hämmentävää.

Jatkan nyt the Social Networkin katselemista, joten palaillaan myöhemmin, moimoi☺